Muutama viikko vierähtänyt eteenpäin. Kesäkuun helteet ja sen myötä lämmenneet järvet ovat antaneet mahdollisuuden heittäytyä veden kannattelemaksi. Olen sukeltanut ja hyppinyt laiturilta. Juonut uidessa puhdasta järvivettä. Ollut yhtä veden energian kanssa. Heittäytyminen ja hassuttelu ovat tuoneet iloa, mikä tälläkin hetkellä kuplii sisälläni vaikka istunkin koneen ääressä kirjoittamassa.
Miten hyvältä heittäytyminen tuntuikaan!
Heittätytyminen edellyttää luottamusta. Veteen hyppääminen: luottamusta että alla on tarpeeksi vettä, uimataitoon ja siihen, että löytää tien pinnalle. Lapsuuden temmellykset ja sitä kautta syntynyt kokemus olivat kasvattaneet luottamukseni jotta näin vuosien jälkeenkin uskaltauduin heittäytymään veden kannattelemaksi.
Viimeksi kun kirjoitin, kerroin konseptista jota kehitän - Tanssin Kosketus -seuratanssikonseptin luominen — kosketuksen ja läsnäolon merkitys paritanssissa oli tanssi- ja liiketerapia opintojeni kehitystehtävän aihe. Luin kehitystehävän, jossa loppusanoiksi olen kirjoittanut "Tanssin Kosketus -konsepti on se mitä tulen viemään eteenpäin."
Päättäväistä kirjoitusta. Tanssin Kosketus.
Nyt tanssiopetuksen kautta kokemusta kartuttaneena ja kevään antaessa tilaa unelmille, olen palannut asiaan uudestaan. Ne teemat joita itse rakastan, ja joista itse saan voimaa nivoutuvat näin yhdeksi. "Tanssin Kosketuksen lähtökohtana on tukea seuratanssia kehotietoisuuden, läsnäolon ja kosketuksen merkityksen tunnistamisen kautta." Yhdistän tanssia rakastaville tai tanssia oppimaan haluaville uudenlaisen tavan lähestyä paritanssia.
Heittäydyn tanssin pyörteisiin uudella tavalla. Minua kannattelee tanssi ja ihanat ystävät, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet tämän askeleen ottamisessa. Kiitos <3 Seuraavista askelista lisää myöhemmin mutta Turun seudulla tunnit alkavat syksyllä. <3 Ihanaa!