lauantai 25. toukokuuta 2019

Ensikosketus kosketukseen

Tänään pysähdyin miettimään ensi kosketustani kosketukseen. Siihen hetkeen, kun minulle avautui kosketuksen maailma. Tulin tietoiseksi siitä, kuinka paljon tapahtuu hetkessä kun kosketamme tai tulemme kosketetuksi. Kuinka luonnollinen, alkuvoimainen ja tarpeellinen asia kosketus on, mutta samalla kosketuksesta puhuminen ja kirjoittaminen usein liittyy vanhemmuuden tai hoitotyön viitekehykseen.

Siitä on lähestulkoon kahdeksan vuotta kun näin Facebookissa mainoksen Satuhieronnasta. Mainos puhutteli minua, sillä esikoiseni oli taaperoiässä ja koin kosketuksen tärkeäksi osaksi äitiyttä. Halusin ymmärtää ja tietää kisketuksesta enemmän. Päästä aiheen äärelle. Muutaman kuukauden päästä osallistuin Satuhieronta koulutukseen, mikä on toiminut alkusysäyksenä polullani läsnäolon ja myönteisen kosketuksen maailmaan. Se matka on tuonut elämääni syvyyttä ja voimaa. Se on jalostunut ja saanut uusia muotoja kuten Tanssin Kosketus.

Satuhieronta - koulutuksessa havahduin kosketuksen voimaan ja siihen, mikä merkitys omalla asettumisella hetkeen ja toista ihmistä kohtaamiseen on. Tuo havahtuminen on herättänyt tiedonjanon. Halun ymmärtää, kokea, puhua ja kirjoittaa kosketuksesta. Suunnattoman kaunis, herkkä ja henkilökohtainen asia, mikä moniulotteisuudessaan pistää tutkimaan niin itseään kuin suhdettaan ympäristöön.

Kosketus, koskettaminen - myönteisellä ja  kunnioittavalla tavalla on puhutellut minua nämä vuodet. Oma matkani on ollut tutkimusmatka, mikä muutama kuukausi sitten toi eteeni mahdollisuuden kirjoittaa kosketuksesta. Kirjoitukseni julkaistaan tulevana maanantaina.

Tässä lyhyesti taustaa sille, miten myönteinen kosketus on kulkenut matkassani viimeiset seitsemän vuotta.

Manantaina siis lisää kosketuksesta.

MiiA

lauantai 18. toukokuuta 2019

Tanssisylissä valovuosien päässä

Osallistuin edellisviikonloppuna OAMK avoimen ammattikorkeakoulun Paritanssilabra opintoihin Tampereella. Opintojen tavoitteena oli syventyä paritanssin mahdollisuuksiin kokeillen, tanssien ja keskustellen. Kouluttajina toimivat Anni Heikkinen, Anssi Kirkonpelto ja Liisa Kontturi-Paasikko.

Osallistujaryhmä oli heterogeeninen kokonaisuus pitkän linjan tanssijoita, juuri hetki sitten tanssipolkunsa aloittaneita, vuosien kokemuksen omaavia seuratanssiopettajia sekä muutaman vuoden tanssiohjauksia tehneitä kuten kirjoittanut itse.

Kahden viikonlopun antina omasta ohjaajan ja tanssikokemuksen näkökulmasta nostan tässä kirjoituksessa koulutusviikonloppuun välissä palautettujen väliaikatehtävien purun ja siitä syntyneet keskustelut.

Yksi mieleenpainuvista puheenvuoroista oli yhden viejän kokemuskertomus oman kumppaninsa kanssa tanssimisesta.
Hän kertoi tanssihetkestä, jossa huomasi että tanssiystävä oli valovuosien päässä vaikka tanssiteknisesti tanssi sujuikin hyvin. Arvokas huomio siitä, miten aistimme toinen toisistamme tunnelmia ja olotiloja. Aistimme sitä energiaa mikä virtaa välillämme.

Tanssisylissä aistimme herkemmin tuon energian olemassaolon. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Huomion suuntaamiseksi oman kehonliikkeen kautta yhteiseksi liikkeeksi  - tanssiksi. Huomion suuntaamisessa yksinkertaisesti keskitymme siihen hetkeen, jossa olemme. Keskitymme askeleisiin, vasteen kautta syntyvään dialogiin tanssipari kanssa. Ikäänkuin pysähdymme hetkeen, mikä samaan on aikaan liikkeessä.

Usein mietimme mikä saa aikaan sen kuuluisa flown-tilan. Hetken, jossa parin kanssa tanssiminen sujuu kuin unelma. Tässä esimerkissä toinen tanssijoita oli huomannut, että yhteisestä tanssista puuttui se mansikka kakun päältä.

Toisilleen näin läheiset tanssijat uskaltavat, voivat  ja pystyvät ottamaan asia  puheeksi. Hellävaroen - tottakai. Ehkä toisen mieltä painaa jokin, tanssilattialla näkyy paljon tuttuja kavereita tai jostain muusta syystä asettuminen tanssisyliin ei onnistu sillä kertaa.

Arvostan kertomuksen jakaneet viejän avoimuutta tuoda huomionsa yhteiseen keskusteluun. Läsäolosta on alettu puhumaan enemmän seuratanssin eri yhteyksissä. Asia itsessään ei ole uusi, sillä niitä unohtumattomia tanssihetkiä on koettu ennenkin. Nyt siihen on kiinnitetty enemmän huomiota ja rakennuspalikka tuon flown löytämiselle on tunnistettu.

Tuo kyseinen rakennuspalikka toimii eri vuorovaikutustilanteissa ja hetkissä omanlaisellaan tavalla. Se ei ole automaatio eikä se tule osaksi tanssia tavoitteellisen pyrkimyksen kautta. Tämä seikka tekee kokemuksesta niin ainutlaatuisen. Läsnäolon yksi olemassaolon perusta on odotuksettomuus. Niin itseä, omaa tanssia kuin tanssiparia kohtaan. Ikäänkuin keskustelisit toisen kanssa ja sanoina toimii liike. Keskustelussakaan et tiedä mitä toinen on sanomassa. Kuuntelet, koet ja vastaat. Olet siinä hetkessä.

Tanssiterveisin Miia

perjantai 3. toukokuuta 2019

Tanssin juurevuus löytyi Asahin kautta

Aloitin tällä viikolla pop up Asahi -tuntien ohjaamisen eri puolilla Auranmaata. Asahia voi harjoittaa missä ja milloin vain ja kesä antaa mahtavat puitteet harjoitteen tekemiseen ulkona. Tarkoitukena on viedä Asahi harjoittelu ulos luonnon keskellä ja samalla toteuttaa lähimatkailua. Näiden pop up -tuntien lisäksi aloitan ensi viikolla Asahi-tuntien ohjaamisen Tanssiseura Sekahaku ry:n kautta. Tunnit pidetään ikään kuin lämmittelynä sen jälkeen alkaville tanssikurssille. Mielestäni Asahi tukee loistavasti tanssin harrastamista. Siksi tähän postaukseen kirjoitin vähän omasta Asahi-matkastani sekä Asahin soveltuvuudesta tanssin tueksi.

Löysin Asahin ihana sattumalta. Minua oli pyydetty ottamaan mainoskuvia Asahi-tunnista kansalaisopiston opinto-ohjelman taittoa varten. Menin sovittuun aikaan paikalla ja avasin salin oven. Vastassa oli hiljaisuus, rauhallisten liikesarjojen tuoma läsnäolo ja keskittyminen. Olin myyty. Hipsuttelin hiljaa kurssilaisten välissä ja yritin olla häiritsemättä kurssilaisia kuvaamisellani. Tuo rauha välittyi minuun ja myöhemminkin kun tuli mahdollisuus kouluttautua Asahi ohjaajaksi otin mahdollisuuden vastaan.

Vuosien aikana olen ohjannut useita Asahi -ryhmiä. Olen pitänyt näytetunteja, lyhyitä ja pidempiä kurssikokonaisuuksia. Osallistujien palautteista nousee esiin se, miten liikkeen myötä keho yhtäaikaisesti rentoutuu ja on valpas. Miten Asahin kautta harjoittaja on löytänyt kosketuksen siihen, miten hengitys kulkee ja mistä liike syntyy.
Itselleni Asahi on avannut kokonaisen maailman. Sen myötä olen saanut yhden keinon yhdistää kiinnostukseni liikeestä, hengityksestä ja läsnäolosta. 
Minulle Asahi on tuonut rauhaa ja läsnäoloa. Liikesarjojen myötä olen harjoituskerrasta toiseen oppinut uutta itsestä suhteessa tilaan, muihin läsnäolijoihin sekä liikkeeseen. Tanssiini Asahi on tuonut vahvuutta ja juurevuutta. Sovellan kehomuistini kautta asioita tanssin liikekieleen. Perusta liikkeen muodostumiselle on sama. Asahin myötä olen tullut tietoisemmaksi painopisteen asettumisesta, liikkeen voimasta ja rentoudesta. Siinä missä tunnistan liikkeen kehossani sisältä ulospäin, minun on myös helpompi olla hereillä suhteessa ympäristöön. Paritanssissa tämä auttaa viejän seuraamista ja hänen liikkeeseen vastaamista.


Tanssijalle Asahin harjoittamisen haasteena on hiljaisuus. Liikesarjat tehdään hengityksen rytmiä mukaillen omaan tahtiin. Musiikkia ei lähtökohtaisesti käytetä, sillä musiikki helposti vie mennessään ja harjoittaminen saattaa lähteä mukautumaan sen tahtiin. Asahissa jokainen keskittyy omaan harjoitukseensa ja liikkeen rytmi löytyy jokaisesta itsestään.

Asahi on yksilöharjoittelua, joten voi olla tarpeellista kysyä, miten se tukee paritanssia?  
Yksilöharjoituksesta paritanssiksi. Näkisin, että kaikessa tanssimisessa liike on hyvä löytää oman kehon kautta ja siitä soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Paritanssissa olennaista on liikkeen mukautuminen yhteiseksi liikkeeksi, jolloin tanssikokemuksesta tulee molemmille tanssijoille mieluinen. Asahi tukee liikkeen hahmottamista ja kuunteluherkkyyttä, jolloin tanssiparin kuunteleminen ja  liikkeen mukauttaminen helpottuvat.

Tule rohkeasti kokeilemaan Asahia!

MiiA