keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Lahjaksi aikaa ja yksi halaus

Juhlahumun keskellä ehditkö hengähtää? Maistella suklaan makua, tuoksutella joulun tuoksuja, kuunnella keskusteluja ympärilläsi tai kuunnella joululauluja? Ehditkö olla ja hengittää? 

Aloitin syksyllä Mindfulness tunnetaitovalmentaja -koulutuksen. Olen ottanut tietoisen askeleen tutustuakseni omaan sisäiseen maailmaani. Nyt näin joulun alla, pitkän syksyn päätteeksi, olen miettinyt läheisyyttä. Toisen ihmisen läsnäolon merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Olen kaivannut keskusteluja - ajatonta ajatusten jakamista. Tanssia - iloa ja riemua, syviä tunteita. Halauksia - viestiä siitä, että toinen on tärkeä: luottamusta ja välittämistä.

Muutama viikko sitten halasin ystävää. Henkilöä, johon olen saanut tutustua lähemmin tämän syksyn aikana. Vasta hiljan olemme jakaneet yhteisen harrastuksen, jonka parissa on ollut aikaa jutella ajankohtaisista polttavista puheenaiheista sekä hiljentyä syvien tunteiden ja kokemusten äärelle. 

Kotiin lähtiessä halasimme. Lupaa kysymättä, sponttaanisti ja ystävällisesti. Halasimme kuten ystävien kesken on joskus tapana: kursailematta, sponttaanisti. Kaunis teko ja itselleni merkittävä hetki huomata, miten olin kaivannut halaamista. Toisen ihmisen oloa lähellä.

Halaus on hyvin voimaannuttava teko silloin, kuin se tapahtuu kahden toisensa tasavertaisesti kohtaavan ihmisen kesken. Siinä molemmat avaavat oman tilansa toiselle.  Halauksessa voi aistia ja tuntea monenlaisia asioita: onko toinen läsnä, onko hän varautunut vai rento, onko halauksessa mukana jokin tunne tai asia. Tämä kyseinen hetki antoi itselle voimaa. Siinä hetkessä oli läsnä välittäminen ja kiitollisuus.

Halauksessa kosketamme toisiamme. Myönteinen halaus ja kosketus puolestaan rentouttavat niin kehoa kuin mieltä. Hyvän olon tunne lisääntyy ja stressitaso laskee. Kosketus on tärkeä aisti. Se välittää meille paljon tietoa ympäristöstä, jossa olemme. Pinnoista, materiaaleista, lämpötilan eroista. Kosketuksella tulemme tietoiseksi siitä mitä ympärillämme on ja missä itse olemme. Se myös välittää ja herättää tunteita. Myönteinen kosketus mahdollistaa näkyväksi ja kohdatuksi tulemisen.

Ajassa, jossa olemme nyt, on toivottavaa pitää etäisyyttä toisiimme. Tänään - jouluaattona voit antaa itsellesi lahjaksi aikaa ja tietoisen halauksen.

Meditaatio
Istahda johonkin paikkaan niin, että voit tuntea olosi mukavaksi.
Aseta jalanpohjat tukevasti lattiaa vasten ja pidä selkä ryhdikkäänä.
Hengitä kolme kertaa syvään: tunne sisään- ja uloshengitys nenän, rintakehän tai vatsan alueella.
Ota itseäsi kämmenistä kiinni ja hiero niitä kevyesti toisiinsa. 
Voit tunnustella miltä kätesi tuntuvat: pehmeiltä, kuivilta, kylmiltä, lämpimiltä vai joltain muulta? Tule tietoiseksi tästä tuntemuksesta.
Hengittää rauhassa muutaman kerran syvään.
Seuraavaksi voit tunnustella miltä kosketuksesi tuntuu käsiäsi vasten: hellältä, kovalta, vaativalta, lempeältä vai joltain muulta? Tule tietoiseksi kosketuksestasi. 
Hengittää rauhassa muutaman kerran syvään.
Hiero käsiäsi yhteen rauhallisesti ja tietoisesti. Kittää käsiäsi siitä, mitä kaikkea ne ovat tänään tehneet ja mahdollistaneet.
Hengittää rauhassa muutaman kerran syvään.
Siirry koskettamaan käsivarsia kevyin, rauhallusin painalluksi. Hengittäen rauhallisesti samalla sisään ja ulis.
Lopuksi halaa itseäsi ja kiitä siitä, että annoit itsellesi lahjaksi aikaa ja tämän halauksen. 💜

MiiA


maanantai 12. lokakuuta 2020

Tanssissa on mun juuret

Tämän aamun spotify-listan biisin Suutele suulle (Elastinen) sanat pysäytti. Kuuntelin kappaleen useampaan kertaan ja kahmin siitä virrannutta voimaa. Miten osaisin ottaa itseeni laulun sanoman ja elää tätä hetkeä täysillä.

Nyt on takana päivän askareet ja ynnään yhteen mitä koin ja kenet kohtasin. Töissä olin onnekas saadessani kohdata työystäväni pitkän tauon jälkeen. Olla läsnä kiireettä - ajatuksella.

Illalla ohjasin Tanssin Kosketus -työpajan Turun kansantanssin ystävien Kumppampäi-tanssiryhmälle. He ovat syksyn aikana harjoitelleet ohjelmistoonsa uusia tansseja, joissa kosketuksella tärkeä rooli. Tanssien koreografiasta vastaa Eikku Haahti, kappaleiden sanoituksista Eeva Purosalo ja sävellyksistä Jari Paavola. Minulle esitettiin mahdollisuus työstää ryhmän kanssa kosketuksen olemassaoloa tanssissa.

Ryhmä on itselleni tuttu vuosien takaa. Osan nykyisistä tanssijoista tunnen omilta lapsuusvuosilta. Ihana päästä heidän kanssaan kokeilemaan uutta ja katsoa mitä kosketuksen tarkempi tarkastelu mahdollisesti tuo heidän omaan tanssiinsa sekä harjoiteltavaan koreografiaan.

Ryhmän työskentely oli avointa ja keskustelevaa. Välillä teki mieli hypätä mukaan joukkoon ja kokea ryhmän voima ja heidän toisilleen antama tuki. Ohjasin harjoitukset oman kehon kuuntelusta parin ja ryhmän kanssa tehtäviin kosketusharjoituksiin. Tunteet nousivat pintaan olemalla läsnä heidän kokemuksissaan.

Pyysin osallistujilta palautetta tuntien jälkeen. Kaikki olivat valmiita avamaan kokemustaan ja sitä miltä kosketus tuntui. Merkityksellisiä pohdintoja. Kosketuksen ja koskettamisen kokeminen on aina henkilökohtainen ja ainutlaatuinen kokemus. Siinä ei ole oikeaa tai väärää. Kosketus on ikään kuin ankkuri siihen hetkeen: läsnäoloa - itsensä ja toisen huomioimista. Monet asiat rakentuvat limittäin. Kosketus nivoo niitä yhdeksi.

Illan aikana esiin nousi erilaisia tunteita. Kosketus nostatti pintaan ikäviä ja hyviä kokemuksia sekä kysymyksiä. Saadusta palautteesta oli ilo poimia ne kirjoitusten kohdat, joista huomaa että kosketus on antanut uutta pohdittavaa: miten kosketan tai haluan koskettaa toista, miten huomion kiinnittäminen kosketukseen muutti tanssin tunnelmaa tai miten kosketus antoi hyväksytyksi tulemisen tunteen.

Tänään olen kiitollinen, että sain kohdata juuri nämä ihmiset ja juuri tälla tavalla.

Tärkeitä ja merkityksellisiä hetkiä. Kiitos kaikille 💜 





maanantai 13. heinäkuuta 2020

Tanssin Kosketus -tanssitunnelman elementit paritanssissa

Kesäaamu mökkijärven rannalla. Järven pinta on lähes tyyni. Jostain kaukaa kuuluu metsäkoneen kolke. Muuten on hiljaista.

Viimeksi kun kirjoitin blogitekstiä vihjasin jo hieman syksyn uusista tanssiaskelista. Syksy onneksi vasta häämöttää edessäpäin ja kesä on mitä parhaimmillaan juuri nyt. Tanssin Kosketus, josta on oma osionsa tällä sivustolla, on noussut kevään ja kesän aikana vahvemmin mieleeni. Olen palannut uudestaan lukemaan tanssi- ja liiketerapian perusopintojen päättötyötäni. Siitä huokuu palava halu luoda tanssikonseptia, jossa läsnäolo ja vuorovaikutus ovat paritanssin keskiössä.

Kesä. Juuri nämä sielua ja ajatuksia hellivät hetket luonnon kauneuden keskellä ovat antaneet tilaa luovuudelle. Olen palannut takaisin itselleni tärkeiden teemojen ääreen. Tanssin Kosketus. Viimeksi pidin ko. työpajan Suurella Sydämellä -tapahtumassa Turussa ja nyt jo muutaman viikon päästä (la 25.7.) järjestän seuraavan työpajan Littoisten tanssilavalla yhteistyössä Sekahaku ry:n kanssa.

Tanssin Kosketus -työpaja on tanssitunnelman rakentamiseen keskittyvä kokonaisuus, jossa peruspilareina ovat oman kehon liike, läsnäolo ja vuorovaikutus. Haluan antaa tanssijoille paikan ja tilan, jossa tutkia tanssin merkitystä itselle ja sitä mitä paritanssi on. Littoisten lava on mitä idyllisin paikka työpajan pitämiseen. Odotan innolla, että saan aloittaa oman tanssikesän juuri Tanssin Kosketuksen parissa <3

Miia

torstai 2. heinäkuuta 2020

Anna veden kannatella ja tanssin kuljettaa

Muutama viikko vierähtänyt eteenpäin. Kesäkuun helteet ja sen myötä lämmenneet järvet ovat antaneet mahdollisuuden heittäytyä veden kannattelemaksi. Olen sukeltanut ja hyppinyt laiturilta. Juonut uidessa puhdasta järvivettä. Ollut yhtä veden energian kanssa. Heittäytyminen ja hassuttelu ovat tuoneet iloa, mikä tälläkin hetkellä kuplii sisälläni vaikka istunkin koneen ääressä kirjoittamassa.

Miten hyvältä heittäytyminen tuntuikaan!

Heittätytyminen edellyttää luottamusta. Veteen hyppääminen: luottamusta että alla on tarpeeksi vettä,  uimataitoon ja siihen, että löytää tien pinnalle. Lapsuuden temmellykset ja sitä kautta syntynyt kokemus olivat kasvattaneet luottamukseni jotta näin vuosien jälkeenkin uskaltauduin heittäytymään veden kannattelemaksi.

Viimeksi kun kirjoitin, kerroin konseptista jota kehitän -  Tanssin Kosketus -seuratanssikonseptin luominen — kosketuksen ja läsnäolon merkitys paritanssissa oli tanssi- ja liiketerapia opintojeni kehitystehtävän aihe. Luin kehitystehävän, jossa loppusanoiksi olen kirjoittanut "Tanssin Kosketus -konsepti on se mitä tulen viemään eteenpäin."

Päättäväistä kirjoitusta. Tanssin Kosketus.

Nyt tanssiopetuksen kautta kokemusta kartuttaneena ja kevään antaessa tilaa unelmille, olen palannut asiaan uudestaan. Ne teemat joita itse rakastan, ja joista itse saan voimaa nivoutuvat näin yhdeksi. "Tanssin Kosketuksen lähtökohtana on tukea seuratanssia kehotietoisuuden, läsnäolon ja kosketuksen merkityksen tunnistamisen kautta." Yhdistän tanssia rakastaville tai tanssia oppimaan haluaville uudenlaisen tavan lähestyä paritanssia.

Heittäydyn tanssin pyörteisiin uudella tavalla. Minua kannattelee tanssi ja ihanat ystävät, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet tämän askeleen ottamisessa. Kiitos <3 Seuraavista askelista lisää myöhemmin mutta Turun seudulla tunnit alkavat syksyllä. <3 Ihanaa!

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Kiireettömyys kasvattaa uutta

Yhtenä viime viikon aamuna, kuten niin monena aikaisempanakin aamuna, kävin kävelyllä. Kello oli juuri ja juuri yli kuusi, kun ajatuksissa palaset loksahtelivat kohdilleen. Olin samaan aikaan vanhan ja uuden äärellä.

Valmistuin Seuratanssiperusohjaajaksi (Susel) muutama vuosi sitten. Sitä ennen olin kouluttautunut tanssi- ja liiketerapeuttiseksi ohjaajaksi. Valmistumisen jälkeen olen ohjannut seuratanssia niin Sekahaku ry:n kuin Auranlaakson kansalaisopiston kautta. Olen nauttinut valtavasti tanssin ilon jakamisesta, tanssijoiden onnistumisista ja hyvän vuorovaikutuksen muodostamisesta ryhmäläisten kanssa. Olen pyrkinyt maustamaan tunteja niillä aihioilla joita itse koen paritanssissa tärkeiksi: läsnäolo, toisen kuunteleminen ja vuorovaikutus. Näiden osa-alueiden tukena usein on oman kehon tunteminen, arvostaminen ja kunnioittaminen. Tanssi- ja liiketerapian perustutkinnon lopputyönä syntyi aikanaan aihio Tanssin Kosketus. Viime vuodet se on itänyt ajatuksissa -kypsynyt. Ja nyt, tuona aurinkoisena kesäaamuna se lähestulkoon huusi sisälläni, että "tee minut näkyväksi".

Sisäinen ääni, polte ja innostus on kasvanut päivä päivältä ja tästä alkaa matka - tunnen sen. Innostus konseptin suunnitteluun kasvaa. Samalla sisällä huhuilee epävarmuus, jonka tässä hetkessä kutsun mukaan matkalle. Katsotaan mitä tulevan pitää mutta sen tiedän, että tämän ahaa-elämyksen mahdollisti aika, oleminen ja epätietoisuuden hyväksyminen.

Miia


tiistai 26. toukokuuta 2020

Minkä haluan kasvavan, mistä olen valmis luopumaan?

Katson taaksepäin kuluneita kymmentä viikkoa. Kertaheitolla tuttu arki muuttui aivan erilaiseksi. Aloitin työt kotoa käsin ja tuunasin itselleni työpisteen jos toisenkin. Kalenteri tyhjentyi rysäyksellä. Se olisi saattanut tuntua kamalalta ellen olisi aloittanut menojen karsintaa oma-aloitteisesti jo alkuvuodesta.

Nyt kun mietin kuluneita viikkoja, minussa herää haikeus. Arki palaa pikkuhiljaa kohti uutta normaalia. Elinpiiri laajenee ja alan täyttää kalenteria uusilla menoilla. Vai alanko sittenkään? Kevät avasi silmäni monelle uudelle ajatukselle ja toiveelle. Unelmat ovat nyt ainakin yhden askeleen lähempänä toteutumista. Hektisen arjen hiljentyessä ja sulkeutuessa kuin sipuli sykkyrälle, alkoi elämässäni itää uudet tuulet. Oli helpottavaa antaa vanhojen asioiden jäädä tai etsiä uudet väylänsä toteutuakseen. Aurinkoinen kevät kutsui ulkoilemaan. Varhaiset aamulenkit, auringon nousun seuraaminen, kevään herääminen ja lintujen laulut. On ollut huikeaa nähdä, miten kevään valoisus toden totta lisääntyy silmissä.

Hiljentyminen on puhutellut minua pidempään. Kehon kuunteleminen - ja mielen yhteys. Päätin, että aloitan meditoinnin. Enää ei ollut yhtään tekosyytä sanoa ettei ole aikaa. Aikaa oli. Puuttui vain priorisointi ja sisäisen äänen arvostus.  Loput olivat kiinni itsestä ja siitä, miten pitkälle kunnioitin sitä ääntä joka sisälläni pyysi - hiljennä!

Koomista sinänsä, että ajassa jossa niin moni perustavanlaatuinen lakkaa toimimasta, mieli pyytää lisää rauhaa. Minä istuin ja hengitin. Päätin, että haluan kohdata itseni joka päivä. Sellaisena kuin olen. Nämä muutamat pienet päätökset - kävelyretket ja hiljentyminen, tuntuvat jo nyt suurilta. Ne ovat tekoja, jotka ovat seurausta itseni kuuntelemisesta. Ne ovat myös tekoja joiden kautta asetan omat rajani suhteessa ympäristöön. Ollakseni minä, tarvitsen aikaa olla vuorovaikutksessa luonnon, läheisten ja itseni kanssa.

Sen vuoksi ja niin helposti haikeus ottaa vallan. Jos palaankin takaisin vanhaan, osaanko ja pystynkö kuuntelemaan enää itseäni samalla tavalla? Osanko asettaa rajat ulkoisten vaatimusten ja sisäisten tarpeiden ristiaineessa. Osaanko säilyttää tasapainon? Pelkään, että unohdan ja hävitän sen mitä olen juuri nyt oppinut ja kokenut hyväksi.

Olen valmis luopumaan kiireestä ja ottamaan vastaan hiljentymisen ja sitä kautta syntyvän täyteläisyyden. Haluan, että kun kymmenen vuoden päästä katson taaksepäin, voin todeta, että tänä kevänä kylvin ravitsevia siemeniä <3

tiistai 12. toukokuuta 2020

Muutosten keskellä

Istun hetken ja katson ulos ikkunasta. Kevään aurinko on painumassa mailleen. Luonto hiljentyy lepoon. Kirjoitan vielä - muutamia sanoja paperille.

Huomenna on viimeinen etäkoulupäivä. Suhtaudun sitä ristiriitaisin tuntein. Otamme askeleen lähemmäksi vanhaa normaalia, uutta tulevaa. Mitä se onkaan? Muutoshetket ovat itselleni vaikempia. Yritän luoda muutoksessa uuden rytmin. Tutun vaikkakin ehkä uuden kaavan, jotta asiat pysyvät selkeinä ja toistettavina. Ylihuomenna palaamme lapsiperheessä takaisin lähikouluarkeen. Vanha rytmi palaa takaisin. Se, josta jossain määrin halusi pitää kiinni kun arki muuttui. Miksi nyt sekin tuntuu vieraalta?

Yhdeksän viikkoa etäkoulu- ja etätyöarkea takana. Kokonaisuuden pyörittämisessä on ollut omat haasteensa. Viikkoihin on mahtunut niin epätoivon, kiukun, riittämättömyyden kuin myös ilon, keveyden ja rakkauden tunteita. Oma kalenteri tyhjentyi yhdessä yössä monenkirjavista suunnitelmista ja tapaamisista. Olin kevättalvesta jo aloittanut omaehtoisen kalenterin perkauksen, ja loppujenkin suunnitelmien pyyhkiytyessä pois tunsin samalla huojennusta. Kaipasin asioita, kuten tanssia, mutta tiesin että se ei häviä mihinkään.

Mikä tässä uudessä muutoksessa pelottaa? Elämä perheen kesken on tuonut itselleni turvaa ja olen pystynyt valinnoillani vaikuttamaan omaan turvallisuuden tunteeseen. Aika, jota oli äkkiä yllinkyllin lisää, on löytänyt uomansa ja täyttynyt lähiperheen kanssa vietettävästä ajasta. Kaunis aurinkoinen kevät on johdatellut metsäretkille ja puutarhaan. Valoisat illat olen istunut satukirjaa lukien ja omaan päiväkirjaa kirjoittaen. Perheen kesken olen viettänyt lähemmin aikaa ja se tuntuu hyvältä. Näistä hetkistä en haluaisi luopua.

Toivon, että uusi normaali tulee vastaan pienin askelin ja että pystyn totuttelemaan siihen pienin askelin. En halua kiirettä ja tiukkoja aikatauluja. Haluan pitää tämän levollisuuden, mitä kevät on kaikessa myllerryksessään minulle osoittanut.

Luottaen huomiseen,

MiiA

<3 <3 <3