Kosketuksen monimuotoisuus

Kosketus sen monimuotoisuudessaan kiehtoo minua ja luen siihen liittyviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Lokakuussa järjestän Turussa työpajan, mikä on rakennettu läsnäolon ja myönteisen kosketuksen ympärille. Aihe on tärkeä, sillä koen kosketuksen tärkeäksi osaksi lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Myönteisen, odotuksettoman ja läsnäolevan kosketuksen kokemukset helposti rajoittuvat varhaislapsuuteen, jolloin halaukset, silittelyt ja sylin tarjoaminen on luonnollista. Ihminen tarvitsee kosketusta elämän eri vaiheissa. Aikuisuuden myötä kosketustavat, niiden merkitykset, tavat ja tavoitteet laajenevat. Kosketuksella on merkittävä rooli aikuisten välisten romanttisten ja seksuaalisesti suhteiden muodostumisessa. Kosketustapojen laajentuessa koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen muuttuu ja ehkä jopa kokemusmaailmaltaan kaventuu.

Kosketus on luonnollinen osa ihmisen elämää ja sillä on merkittävä rooli ihmisten välisten vuorovaikutustilanteiden ja suhteiden syntymisessä. Kosketuksen äärelle syventyneenä olen saanut huomata miten monin eri tavoin kosketusta kuvataan ja kuinka monia eri tapoja on lokeroida ja jäsentää sitä monimuoista kosketuksen kirjoa, jonka ympäröimänä elämme. Haastavaksi kosketuksesra kirjoittamisen ja puhumisen tekee se, että kosketustapoja on erilaisia ja jokainen kosketustapa pitää sisällään hetkeen sidotun tarkoituksen ja merkityksen. Se minkälainen suhde koskettajalla ja kosketettavalla on toisiinsa vaikuttaa siihen, miten kosketus tulee tulkituksi ja koetuksi. Olemme siis sanomattomien viestien, tulkintojen ja tunteiden äärellä.

Myönteisen ja läsnäolevan kosketuksen työpajassa kunnioitamme sitä ajatusta, että jokainen kosketus on viesti. Se, mitä työpajan kosketusharjoituksilla haluamme viestittää on nähdyksi tulemisen ja arvostuksen sanoma. Sellaiselle, mikä ei odota vastapalvelusta tai toivo jotain asiaa tapahtuvaksi myöhemmin. Aamupäivä on pyhitetty pyyteettömälle ja odotuksettomalle kosketukselle sekä niille ajatuksille ja tunteille, jotka mahdollisesti nousevat esiin läsnäolon ja hiljentymisen myötä.
Tila ja osallistujat yhdessä rakentavat hetkestä turvallisen, jolloin jokaisella on mahdollisuus rentoutua ja kokea myönteisen kosketuksen voima.

Tervetuloa mukaan. Lisätietoa Läsnäolon & myönteisen kosketuksen työpajasta löydät tapahtuman sivuilta:
https://www.facebook.com/events/448964692499503/

MiiA

Kehomuisti - vuoropuhelu itseni kanssa

Sade hakkaa saunamökin peltikattoon. Muutin matkaofficen saunatupaan, jossa tiiliseinästä huokuu lämpö ja seinälaudoista puun tuoksu. Jalat peiton alla ja sormet näppäimillä tapailen kehokokemusta, mikä jätti pureksittavaa tuleviin päiviin.

Olen nuoresta tytöstä asti käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti vyöhyketerapiassa. Palaan hänen luokseen ajoittain kun kehoni kolkuttaa ja mieli etsii vastauksia. Vuosien aikana olen tiedostanut kehon ja mielen yhteyden sekä sen, miten herkästi oma kehoni toimii tulkkina sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Asian tiedostaminen on yksi askel, mutta oppipolku keho-mieli yhteyden parissa on loputon. Satuhierontaohjaajana toimiminen sekä tanssi- ja liiketerapian opinnot ovat vahvistaneet ymmärrystä tästä synkronismista.

Kosketus - lempilapseni, josta puhun eri yhteyksissä. Näen kosketuksen osana kaikkea ympärillämme olevaa. Kosketus on läsnä siellä, missä olemme yhteydessä elollisen luonnon kanssa. Koskettaa ja tulla kosketetuksi. Yksinkertaista, mutta mitä syvemmälle kosketukseen perehtyy, sitä monivivahteisemmaksi asia rakentuu .

Kävin hierojalla. Olen löytänyt loistavan hierojan, josta huokuu kunnioitus asiakasta kohtaan, läsnäolo ja rauhallisuus. Juuri sitä, millä tavoin haluan tulla kohdatuksi. Ympäröivä seesteisyys antaa itselleni tilaa kuunnella, mitä kehoni minulle kertoo.
Viime kerralla havahduin siihen, miten kävin vuoropuhelua oman kehoni kanssa. Koin, että siinä missä hieroja löysi kipeitä  kohtia, halusi kehoni kertoa minulle jotain. Osittain löysin vastaavuuksia kipukohtien ja tunnelukkojen kanssa. 

Nielin havahtumisen kautta silmäkulmaani pyrkineet kyyneleet. "Vahva nainen kantaa asiansa suorin selin" - oli ajatus, mikä piti huolta siitä, että havainnot jäivät itselle. Olisin kuitenkin halunnut lausua ne ääneen.
Onneksi päiväkirja on neutraali kuuntelija, jolle voin kokemuksen jakaa. Kannustan siihen myös muita. Ajatukset ja tuntemukset on hyvä saada purettua ulos.

Voiko kosketus kokemuksena olla näin vahva?
Miksi? Miksi kosketuksen nostamat tuntemukset ja ajatukset jäivät sanomatta?
Miksi koin tarpeelliseksi sanoa ne ääneen?

Kyllä, kosketus voi olla lempeä ankkuri läsnäoloon ja tietoisuuteen omasta kehosta. Menneistä tapahtumista ja tuntemuksista. Jälkikäteen asiaa mietittyäni, olen sitä mieltä, että pelko häpeästä ja nähdyksi tulemisesta estivät sanojen tulemisen ulos. Kokemuksen jakaminen tuntui paljastumiselta.

Kosketus menee niin syvälle kehomuistiin, että sieltä nousevat asiat eivät aina ole kevyemmästä päästä. Tietoisuuteen nousevien tuntemusten sanoittaminen tuntuu pelottavalta, mutta samalla tarpeelliselta. Puhuminen, kirjoittaminen, maalaaminen tai liike -tanssi, antavat asioiden väliin ilmaa ja etäisyyttä, mikä helpottaa asioiden jäsentämisessä itselle. Itse päädyin kirjoittamiseen.

Kehokokemus konkretisoi minulle sen, kuinka kaunis ja herkkä asia kosketus on. Se saattaa kehomuistin syövereistä nostaa esiin mitä herkimpiä ajatuksia ja tunteita.

Kiitos kosketuksen. Kosketuksen muotojen ja olemassaolon tutkimisen kautta itsetuntemukseni on kasvanut intohimoksi ymmärtää ja oppia lisää itsestä ja elämästä.

Taitoa, tunnetta vai tunnetaitoja?

Taannoin kokemani tanssikohtaamisen sekä seuratanssiohjaajuuteni myötä palaan ajoittain miettimään sitä missä määrin tanssissa tarvitaan taitoa ja missä määrin tunnetta.
Aihepiiri on iänikuinen ja oma pohdintani ei tule siihen antamaan sen oikeampaa vastausta, mutta yhden näkökulman tai ajatuksen ainakin lisää - toivottavasti.

Peilaan ajatukseni omaan tanssikokemukseen sekä siihen, että seuratanssiohjaajana tavoitteena kursseilla on tanssitaidon opettaminen. Näkökulmani tanssin opettaiseen on kokonaisvaltaisessa liikkeessä. Siinä, että tanssija ensin tuntee ja tiedostaa liikkeen omassa kehossaan ja sen jälkeen havainnoi miten omasta liikkeestä tulee yhteistä liikettä - paritanssia. Tämä on vahvasti tuntisuunnitteluni ja opetukseni lähtökohtana.

Seuratanssi on useiden tanssilajien, tyylien ja niiden yhdistelmien sulatusuuni. Musiikin soidessa miellämme kuulemaamme rytmiin tietyt askeleet. On hyvä ja tietyllä tavalla turvallista opetella kullekin tanssilajille yhteisesti sovittu tapa liikkua,  jolloin se antaa varmuutta viedä tai seurata tanssiparia. Monipuolinen kuviomateriaali esimerkiksi kädenalitansseissa puolestaan rikastaa tanssia ja antaa välineitä musiikin mukaiseen tulkinnalliseen tanssiin.

Joskus sitä kuitenkin tanssikokemus jää ontoksi, vaikka käytössä on ollut monipuolinen kuviomateriaali hauskoine kikkoineen ja omasta mielestä seuraaminenkin on sujunut ilman suurempia varpaille astumisia.
Miksi tanssi ei jättänytkään huippufiilistä vaikka taidollisesti tanssi sujui puolin jos toisin yhteisenä tanssina?

Tässä kohdassa nostan tärkeäksi puhua tanssin - liikkeen tuntemisesta. Jaan tuntemisen kahteen osaan: fyysiseen liikkeeseen ja sen tietoiseen tuottamiseen sekä liikkeen/tanssin aikaan saamien tunteiden tuntemiseen. Tanssi koskettaa myös tunnetasolla. Parista välittyy muun muassa se onko hän ollenkaan halukas tanssimaan seuraavaa tahtia vai olisiko tauon pitäminen ollut kivempi vaihtoehto. Tällöin voi puhua myös tanssin tunteesta. Millä ajatuksella tanssin. Mitä kehonkielellä sanattomasti viestitän toiselle.

Tanssi on liiketaidon lisäksi tunnetaitoja.  Paritanssissa molemmat tanssijat haluavat tanssia toisen kanssa. Se lienee perusajatus? Muutenhan tanssi olisi soloa duona, josta kumpikaan ei todennäköisesti saa sitä iloista tanssifiilistä. 

On kahden tanssijan oma liike, jota molemmat muovaavat tukemaan yhteistä tanssia. Jotta tämä on mahdollista, tulee tanssijan tunnistaa liike ensin omassa kehossa. Tämän lisäksi tulee olla hereillä siitä minkälaista tanssiparin liikelaatu on. Nämä asiat saattavat kuullostaa vierailta ja kaukaisilta, mutta käytännössä kehomme reagoi toisen ihmisen liikkeeseen. Yhteinen tanssi syntyy juuri tuosta hienovaraisesta oman ja toisen ihmisen tuntemisesta.

Näiden ajatusten myötä toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi 

Tanssin Kosketus - tanssiretriitti Yläneen Valasrannalla la 6.7. klo 12.00-18.00.

Päivän aikana annamme aikaa juuri oma kehon liikkeen tuntemiselle ja kokemiselle. Päivä on vuorovaikutteinen, lempeä ja ajatuksia herättelevä.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Lisätietoa tapahtumasta: 

https://www.facebook.com/events/355910891720233/

Ensikosketus kosketukseen

Tänään pysähdyin miettimään ensi kosketustani kosketukseen. Siihen hetkeen, kun minulle avautui kosketuksen maailma. Tulin tietoiseksi siitä, kuinka paljon tapahtuu hetkessä kun kosketamme tai tulemme kosketetuksi. Kuinka luonnollinen, alkuvoimainen ja tarpeellinen asia kosketus on, mutta samalla kosketuksesta puhuminen ja kirjoittaminen usein liittyy vanhemmuuden tai hoitotyön viitekehykseen.

Siitä on lähestulkoon kahdeksan vuotta kun näin Facebookissa mainoksen Satuhieronnasta. Mainos puhutteli minua, sillä esikoiseni oli taaperoiässä ja koin kosketuksen tärkeäksi osaksi äitiyttä. Halusin ymmärtää ja tietää kisketuksesta enemmän. Päästä aiheen äärelle. Muutaman kuukauden päästä osallistuin Satuhieronta koulutukseen, mikä on toiminut alkusysäyksenä polullani läsnäolon ja myönteisen kosketuksen maailmaan. Se matka on tuonut elämääni syvyyttä ja voimaa. Se on jalostunut ja saanut uusia muotoja kuten Tanssin Kosketus.

Satuhieronta - koulutuksessa havahduin kosketuksen voimaan ja siihen, mikä merkitys omalla asettumisella hetkeen ja toista ihmistä kohtaamiseen on. Tuo havahtuminen on herättänyt tiedonjanon. Halun ymmärtää, kokea, puhua ja kirjoittaa kosketuksesta. Suunnattoman kaunis, herkkä ja henkilökohtainen asia, mikä moniulotteisuudessaan pistää tutkimaan niin itseään kuin suhdettaan ympäristöön.

Kosketus, koskettaminen - myönteisellä ja  kunnioittavalla tavalla on puhutellut minua nämä vuodet. Oma matkani on ollut tutkimusmatka, mikä muutama kuukausi sitten toi eteeni mahdollisuuden kirjoittaa kosketuksesta. Kirjoitukseni julkaistaan tulevana maanantaina.

Tässä lyhyesti taustaa sille, miten myönteinen kosketus on kulkenut matkassani viimeiset seitsemän vuotta.

Manantaina siis lisää kosketuksesta.

MiiA

Tanssisylissä valovuosien päässä

Osallistuin edellisviikonloppuna OAMK avoimen ammattikorkeakoulun Paritanssilabra opintoihin Tampereella. Opintojen tavoitteena oli syventyä paritanssin mahdollisuuksiin kokeillen, tanssien ja keskustellen. Kouluttajina toimivat Anni Heikkinen, Anssi Kirkonpelto ja Liisa Kontturi-Paasikko.

Osallistujaryhmä oli heterogeeninen kokonaisuus pitkän linjan tanssijoita, juuri hetki sitten tanssipolkunsa aloittaneita, vuosien kokemuksen omaavia seuratanssiopettajia sekä muutaman vuoden tanssiohjauksia tehneitä kuten kirjoittanut itse.

Kahden viikonlopun antina omasta ohjaajan ja tanssikokemuksen näkökulmasta nostan tässä kirjoituksessa koulutusviikonloppuun välissä palautettujen väliaikatehtävien purun ja siitä syntyneet keskustelut.

Yksi mieleenpainuvista puheenvuoroista oli yhden viejän kokemuskertomus oman kumppaninsa kanssa tanssimisesta.
Hän kertoi tanssihetkestä, jossa huomasi että tanssiystävä oli valovuosien päässä vaikka tanssiteknisesti tanssi sujuikin hyvin. Arvokas huomio siitä, miten aistimme toinen toisistamme tunnelmia ja olotiloja. Aistimme sitä energiaa mikä virtaa välillämme.

Tanssisylissä aistimme herkemmin tuon energian olemassaolon. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Huomion suuntaamiseksi oman kehonliikkeen kautta yhteiseksi liikkeeksi  - tanssiksi. Huomion suuntaamisessa yksinkertaisesti keskitymme siihen hetkeen, jossa olemme. Keskitymme askeleisiin, vasteen kautta syntyvään dialogiin tanssipari kanssa. Ikäänkuin pysähdymme hetkeen, mikä samaan on aikaan liikkeessä.

Usein mietimme mikä saa aikaan sen kuuluisa flown-tilan. Hetken, jossa parin kanssa tanssiminen sujuu kuin unelma. Tässä esimerkissä toinen tanssijoita oli huomannut, että yhteisestä tanssista puuttui se mansikka kakun päältä.

Toisilleen näin läheiset tanssijat uskaltavat, voivat  ja pystyvät ottamaan asia  puheeksi. Hellävaroen - tottakai. Ehkä toisen mieltä painaa jokin, tanssilattialla näkyy paljon tuttuja kavereita tai jostain muusta syystä asettuminen tanssisyliin ei onnistu sillä kertaa.

Arvostan kertomuksen jakaneet viejän avoimuutta tuoda huomionsa yhteiseen keskusteluun. Läsäolosta on alettu puhumaan enemmän seuratanssin eri yhteyksissä. Asia itsessään ei ole uusi, sillä niitä unohtumattomia tanssihetkiä on koettu ennenkin. Nyt siihen on kiinnitetty enemmän huomiota ja rakennuspalikka tuon flown löytämiselle on tunnistettu.

Tuo kyseinen rakennuspalikka toimii eri vuorovaikutustilanteissa ja hetkissä omanlaisellaan tavalla. Se ei ole automaatio eikä se tule osaksi tanssia tavoitteellisen pyrkimyksen kautta. Tämä seikka tekee kokemuksesta niin ainutlaatuisen. Läsnäolon yksi olemassaolon perusta on odotuksettomuus. Niin itseä, omaa tanssia kuin tanssiparia kohtaan. Ikäänkuin keskustelisit toisen kanssa ja sanoina toimii liike. Keskustelussakaan et tiedä mitä toinen on sanomassa. Kuuntelet, koet ja vastaat. Olet siinä hetkessä.

Tanssiterveisin Miia

Tanssin juurevuus löytyi Asahin kautta

Aloitin tällä viikolla pop up Asahi -tuntien ohjaamisen eri puolilla Auranmaata. Asahia voi harjoittaa missä ja milloin vain ja kesä antaa mahtavat puitteet harjoitteen tekemiseen ulkona. Tarkoitukena on viedä Asahi harjoittelu ulos luonnon keskellä ja samalla toteuttaa lähimatkailua. Näiden pop up -tuntien lisäksi aloitan ensi viikolla Asahi-tuntien ohjaamisen Tanssiseura Sekahaku ry:n kautta. Tunnit pidetään ikään kuin lämmittelynä sen jälkeen alkaville tanssikurssille. Mielestäni Asahi tukee loistavasti tanssin harrastamista. Siksi tähän postaukseen kirjoitin vähän omasta Asahi-matkastani sekä Asahin soveltuvuudesta tanssin tueksi.

Löysin Asahin ihana sattumalta. Minua oli pyydetty ottamaan mainoskuvia Asahi-tunnista kansalaisopiston opinto-ohjelman taittoa varten. Menin sovittuun aikaan paikalla ja avasin salin oven. Vastassa oli hiljaisuus, rauhallisten liikesarjojen tuoma läsnäolo ja keskittyminen. Olin myyty. Hipsuttelin hiljaa kurssilaisten välissä ja yritin olla häiritsemättä kurssilaisia kuvaamisellani. Tuo rauha välittyi minuun ja myöhemminkin kun tuli mahdollisuus kouluttautua Asahi ohjaajaksi otin mahdollisuuden vastaan.

Vuosien aikana olen ohjannut useita Asahi -ryhmiä. Olen pitänyt näytetunteja, lyhyitä ja pidempiä kurssikokonaisuuksia. Osallistujien palautteista nousee esiin se, miten liikkeen myötä keho yhtäaikaisesti rentoutuu ja on valpas. Miten Asahin kautta harjoittaja on löytänyt kosketuksen siihen, miten hengitys kulkee ja mistä liike syntyy.

Itselleni Asahi on avannut kokonaisen maailman. Sen myötä olen saanut yhden keinon yhdistää kiinnostukseni liikeestä, hengityksestä ja läsnäolosta. 

Minulle Asahi on tuonut rauhaa ja läsnäoloa. Liikesarjojen myötä olen harjoituskerrasta toiseen oppinut uutta itsestä suhteessa tilaan, muihin läsnäolijoihin sekä liikkeeseen. Tanssiini Asahi on tuonut vahvuutta ja juurevuutta. Sovellan kehomuistini kautta asioita tanssin liikekieleen. Perusta liikkeen muodostumiselle on sama. Asahin myötä olen tullut tietoisemmaksi painopisteen asettumisesta, liikkeen voimasta ja rentoudesta. Siinä missä tunnistan liikkeen kehossani sisältä ulospäin, minun on myös helpompi olla hereillä suhteessa ympäristöön. Paritanssissa tämä auttaa viejän seuraamista ja hänen liikkeeseen vastaamista.

Tanssijalle Asahin harjoittamisen haasteena on hiljaisuus. Liikesarjat tehdään hengityksen rytmiä mukaillen omaan tahtiin. Musiikkia ei lähtökohtaisesti käytetä, sillä musiikki helposti vie mennessään ja harjoittaminen saattaa lähteä mukautumaan sen tahtiin. Asahissa jokainen keskittyy omaan harjoitukseensa ja liikkeen rytmi löytyy jokaisesta itsestään.

Asahi on yksilöharjoittelua, joten voi olla tarpeellista kysyä, miten se tukee paritanssia?  

Yksilöharjoituksesta paritanssiksi. Näkisin, että kaikessa tanssimisessa liike on hyvä löytää oman kehon kautta ja siitä soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Paritanssissa olennaista on liikkeen mukautuminen yhteiseksi liikkeeksi, jolloin tanssikokemuksesta tulee molemmille tanssijoille mieluinen. Asahi tukee liikkeen hahmottamista ja kuunteluherkkyyttä, jolloin tanssiparin kuunteleminen ja  liikkeen mukauttaminen helpottuvat.

Tule rohkeasti kokeilemaan Asahia!

MiiA

Liike, tanssi ja luottamus

Kehomme on liikkeessä joka hetki. Sydän lyö, keuhkot laajentavat rintakehämme jokaisen sisäänhengityksen myötä. Uloshengityksessä lihakset supistuvat ja keuhkot pienevät. Elimistömme perustoiminnot luovat liikettä, mikä tekee meistä ainutlaatuisen - ainutkertaisen.

Tanssissa liikkeellä on muoto. Muodon määrittävät tanssija itse - yksin tai yhdessä tanssiparin kanssa, tanssilajille ominaiset piirteet, musiikki sekä ympäristö. Seuratanssikulttuurissa tanssiympäristöinä voivat olla niin perinteinen lavatanssit, illan istujaiset, juhlat tai vaikka treenisali. Jokainen tila mahdollistaa erilaisen lähestymistavan tanssiin ja sen toteuttamiseen.

Viime viikon aikana olen ollut saanut olla läsnä erilaisissa tanssihetkissä niin lavatansseissa,  treeniynmpäristössä kuin ystävän kokemuksen myötäeläjänä. Näistä kokemuksista nousee esiin liikkeen - tanssin arvostus. Ymmärrys siitä, miten henkilökohtainen asia tanssi on. Miten tärkeä on tiedostaa, että liike on henkilökohtaista ja sen kautta on mahdollista ilmaista erilaisia tunteita, olotiloja ja ajatuksia. 

Kuluvalla viikolla kirjoitin näistä teemoista, muutaman lauseen ystäväni Facebook-postauksen alle ja nostan ne nyt laajemmin esiin tässä kirjoituksessa.

"Tanssi on henkilökohtainen kokemus, jonka seuratanssikulttuurissa olemme valmiita jakamaan tuntemattomienkin kanssa. Tämä edellyttää uskallusta asettaa itsensä toisen nähtäväksi sillä osaamisella ja persoonalla mikä siinä hetkessä on."

Tanssi on henkilökohtainen kokemus. Liike on meissä syntymähetkestä lähtien kun vedämme ensimmäisen kerran keuhkot täyteen ilmaa. Tulemme osaksi kohdun ulkopuolista maailmaa ensimmäisestä henkäyksestämme lähtien. Reagoimme ympäristöömme ja muihin ihmisiin liikkeen ja äänen kanssa. Olemme vuorovaikutuksessa ja käsityksemme itsestä ja ympäristöstä muodostuvat kun liikkumme, tarttumme kiinni ja päästämme irti. 

Tanssi on tuota samaa liikettä. Nostamme käden ylös, pyöritämme rannetta ja käsi palaa takaisin alas. Tanssikontekstiin tuotuna tuolla liikeketjulla voin koristella musiikista fraasin lopun, tuoda esiin kappaleen sanoja tai instrumentin soolo-osuuden. Liikkeen kautta nostan esiin jotain sellaista, mikä resonoi itseäni. Liike voi olla samanlainen kuin viereisellä tanssiparilla, mutta tullessaan näkyväksi minun kehostani siinä on persoonallinen signeeraus.

"Seuratanssikulttuurin pystyssä pysyminen edellyttää, että voimme tanssijoina luottaa siihen, että riitämme tanssikaveriksi sellaisena kuin olemme. Tanssitti meitä miten edistynyt tanssija tahansa.Tanssissa kohtaamme suurta uskallusta tulla nähdyksi sellaisena kuin olemme."

Tanssiessa asetan itseni liikkeen kautta näkyväksi. Miten epävarmalta sitä välillä tuntuukaan kun uusi viejä tulee hakemaan tanssimaan tai olen opettelemassa uutta tanssilajia. Epävarmuus omasta osaamisesta koputtaa olkapäällä. Siinä hetkessä tietoisesti asettaa itsensä alttiiksi epävarmuudelle ja haluaa luottaa, että tanssipari hyväksyy sen, että en välttämättä ole yhtä taitava kuin hän. Muut tanssijat tuskin asiaan kiinnittävät huomiota, mutta paritanssissa onnistumisen palaute on niin välitön suhteessa tanssipariin. Liikun väärään suuntaan, astun varpaille tai menen sekaisin omissa askelissani. Tanssipari huomaa sen heti ja virheet (jos haluamme niitä sellaiseksi kutsua) vaikuttavat myös toisen tanssikokemukseen. Punastun, nolostun ja pyydän anteeksi kömpelyyttäni. 

"Tanssitaito on paljon enemmän kuin opetellut askeleet. Se on aitoa läsnäoloa, vuorovaikutusta ja toisen ihmisen kohtaamista kunnioittavasti."

Taidokas tanssija mitataan juuri noissa epäonnistumisen hetkissä. Tilanteen päällä oleva viejä (seuraaja) rauhoittaa tanssin, antaa minun löytää oikeat askeleet ja jatkamme vasta sen jälkeen. Hyvällä tuurilla hän sanoittaa asian rohkaisevasti niin, että voin rauhassa hengähtää ja rentoutua. Askeleet, rytmi ja ilo tanssiin löytyvät. Nuo kyseiset hetket ovat avain moneen hyvään ja tanssia pidempään kannattelevaan voimaan - luottamukseen. Molemmat tanssijat voivat luottaa siihen, että se taidollinen osaaminen, mikä siinä hetkessä on, on riittävä. Kokonaisuuden kannalta ollennaisinta on luopua tavoitteista ja luoda tanssikokemus molempien taitotasoon suhteuttaen.

Onnistunut tanssikokemus rakentuu palasista, joista luottamus on yksi vahvoista pilareista. Luottamuksen myötä molemmat tanssijat voivat liikkeen kautta antaa itsensä tulla näkyväksi. Luottamuksessa molemmat tanssijat arvostavat liikettä ja ymmärtävät sen, että tanssi saattaa toiselle olla hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Luottamus rikkoutuu ja liikeen vapaus häviää, jos toinen sanoin tai teoin viestittää arvioivansa tai arvottavansa tanssikokemusta.  Tämän vuoksi käännän ajatusmaailman niin, että jokainen tanssihetki on luottamuksen osoitus. Toinen haluaa ja uskaltaa jakaa tanssihetken kanssani - siitäkin huolimatta, että aina ei askeleet mene yksiin.

MiiA

Läsnäolo paritanssissa

Tuumasta toimeen... tätä aihetta olen pyöritellyt ajatuksissani jo pitkään. Olen käännellyt ja yrittänyt lähestyä aihetta eri kulmista. Saippuan tavoin se lipeää kädestä enkä saa siihen kunnon otetta.

Kirjoitan läsnäolosta paritanssin näkökulmasta, mutta avaan läsnäolon taitoa ensin yksilön kokemuksena.

Mitä läsnäolo on? Miltä läsnäolo tuntuu?

Tietoisen läsnäolon harjoittamisen juuret ovat budhalaisessa filosofiassa. Tietoisen läsnäolon harjoittamisessa ei ole kyse uskonnosta tai hengellisyyden harjoittamisesta vaan hetkeen asettumisesta. Läsnäolon harjoittamisella astutaan pois aistitulvasta. Annetaan mielen rauhoittua käsillä olevaan hetkeen.

Läsnäolosta paritanssista puhutaan eri yhteyksissä - sosiaalitanssi-illoissa, tanssiharjoituksissa, ohjaajien ja opettajien keskuudessa. Tietoisen läsnäolon taidon harjoittaminen on kiinni ajassa jossa elämme. Arjen hektisyys, nopea syklisyys ja tehokkuustavoitteet vievät helposti mennessään. Teemme asioita ulkoapäin asetettujen tavoitteiden ja odotusten kautta. Olemme ehkä jopa niin tottuneet oravanpyörämäiseen eteenäpäin soljuvaan rytmiin, että siitä irrottautuminen voi olla vaikeaa. Emme välttämättä edes tiedosta olevamme osa pyörivää ratasta.

Mitä tekemistä arjen oravanpyörällä on paritanssin kanssa? Miksi läsnäolo- hössötys on tarvinnut sotkea mukaan paritanssiin? Nämä ovat kysymyksiä, joita kuka tahansa saattaa esittää tässä yhteydessä. Koen, että läsnäolo on avain tanssikokemuksen syventämiseen. Läsnäolo on yhtälailla olotila, jolla on valmis kohtaamaan toisen ihmisen, mutta se on myös ajatusmaailma ja tapa elää. 

Läsnäoloon eli tietoiseen olemiseen liittyy kyseisen hetken hyväksyminen. Kulloinenkin hetki on arvokas juuri sellaisena kuin se on, ilman että sitä pyrkii muuttamaan. Elämä jatkuu vaikka minä pysähdyn. Olen pieni osa kokonaisuutta. Paritanssikenttään tämän ajatusmaailman sulauttaminen tuo armollisuutta. Läsnäolo on sen hyväksymistä, että tanssi ei ole ennaltaan määrätty askelten kokonaisuus vaan sen on siinä hetkessä muotoutuva prosessi. Viejä ehdottaa askeleet, suunnat ja muodon tanssille, johon seuraaja vastaa omalla liikkeellään. Viejä on läsnä seuraajan herkyydelle. Kun molemmat kuuntelevat toisiaan, haluamatta muuttaa toisen tapaa vastata ja olla vuorovaikutuksessa, syntyy yhteinen tanssikokemus.

Haasteen paritanssin ja läsnäolon yhdistämisessä tekee se, että tanssi on opeteltava taito. Tanssi rakentuu yleensä musiikin (voidaan tanssia myös ilman musiikkia), ennalta määriteltyjen askellustapojen ja viennin ja seuraamisen palasista. Tanssitaidon oppimiseen tarvitsemme aikaa ja  harjoittelua. Taidon kehittymisessä tavoitteiden asettelulla, niiden saavuttamisella ja palautteen saamisella on merkitystä taidon kehittymisen kannalta. Läsnäolon myötä riisumme tanssihetkestä pois odotukset ja tavoitteet. Tanssijan tulee ikään kuin heittäytyä tuntemattomaan. Molempien tanssijoiden tulee luottaa siihen, että yhdessä otetuissa askeleissa ja toisen kuuntelemisessa on kaikki.

Miltä läsnäolo tuntuu? Se tuntuu hetkeltä, joka on siinä. Niiltä tunteilta ja tuntemuksilta, joita kehossa on siinä hetkessä. Läsnäolo on hetki ja jokainen hetki on uusi. 

MiiA <3

Pala kerrallaan luomassa uutta

Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut pieniäsuuria asioita, jotka ovat saaneet rattaat pyörimään uudella sykkeellä.

Kevät on viime vuosina ollut vanhan päättymisen ja uuden alun aikaa. Tanssi- ja liiketerapian perusopintojen päättymisestä on kohta kaksi vuotta ja seuratanssiperusohjaaja koulutuksestakin on jo kulunut vuosi. Niin sitä usein kuuluu sanottavan, että aika kuluu kuin siivillä, ja pätee se tässäkin asiassa.

Kuluneet kaksi vuotta ovat syventäneet matkaani tanssin, liikkeen, kosketuksen ja läsnäolon maailmaan. Huh, mikä pohjaton aarreaitta on avautunut näiden teemojen kautta. Janoan lisää. Innostus kuljettaa eteenpäin. Vastaanotan uusia asioita sitä mukaan, kun ne tulevat eteeni. Vahvistan sisäistä ymmärrystäni. Sisällä polttaa suuri halu jakaa asioita eteenpäin, kun niitä on ensin pureksinut, pohtinut ja kokenut. 

Viime keväästä eteenpäin olen saanut ohjata seuratanssitunteja sekä Tanssiseura Sekahaku ry:ssä kuin Auranlaakson kansalaisopistossa. Työ tanssin parissa on ollut suurin opettajani ja asiakkailta saamani palautteen, keskustelujen ja kokemusten kautta olen pienin askelin rakentanut tuntirakennetta ja sisältöä niin, että niissä näkyy intohimoni tanssiin, parin kuuntelemiseen ja jokaisen oman sisäisen tanssin vahvistamiseen. Olen saanut hyödyntää kokemustani sekä lähestyä tanssinopetusta oman näköisellä tavallani. Olen näistä mahdollisuuksista äärimmäisen kiitollinen!

Viime viikkojen postailuni sosiaalisessa mediassa siitä, että edessä on uusia polkuja, joita olen lähtenyt kulkemaan. Mystistä, eikö vain? Tämän kevään pieniensuurien valintojen hetket ovat tapahtuneet ajassa, jossa on ollut tilaa (tästä voisi kirjoittaa oman juttunsa). Niissä hetkissä ympärillä olevien ihmisten usko, kannustus ja mahdollisuudet ovat avanneet uusia reittejä, joihin olen viime vuosien aikana keräämäni luottamuksen kautta uskaltanut heittäytyä. Samalla ne sanat, lauseet ja kannustukset - jopa vuosia aikaisemmin ovat saaneet uuden merkityksen. Niin ne siemenet vain lähtevät itämään kun aika ja paikka ovat otolliset. Kiitokset teille sydämellä rinnallani kulkeneet, ja teille jotka olette pysähtyneet kanssani hetkiin, joilla on ollut suunnaton voima <3

Mitä tämä rohkeus on sitten saanut aikaan? Sisäisesti paljon. Sisältäpäin kupliva rohkeus, innostus ja halu heijastuvat uusina suunnitelmina Tanssin Kosketus® - konseptin kanssa. Tämän lisäksi Asahi Health ohjaukset pop up- tyyppisesti kesän aikana eri puolilla Auranmaata ja Turun lähiseutua ovat suunnittelmissa. Verkot on heitetty veteen. Katsotaan mitä tapahtuu. Kerron heti lisää kun tiedän. 

Kirjoittaminen, toinen lapsuudesta asti mukana kulkeneista intohimoista on nostanut vahvemmin itseään esiin. Kirjoitan jatkossa lisää ajatuksiani tanssista, kosketuksesta, läsnäolosta ja kehollisuudesta. Runoja ja mietelmiä unohtamatta. Vapautunut aika on antanut tilaa luovuudelle, myös kirjoittamisen muodossa. 

Kevätauringon saattelemana

MiiA

Myönteinen, läsnäoleva kosketus 

Satuhieronta™ - tunnit

Tanssin Kosketus™ - teemapäivät -kurssit

Hyvinvointipalvelu Läsnäolon Hetki