Elämä on ylikuumentunut

Talvipäivien kirjas valo ja taivaan rannan sininen kajo - uovat tunnelman ja  hetken, johon on miellyttävä jäädä olemaan. Ennätyksiä paukkuvat pakkaset puolestaan kutsuvat takkatulen ääreen kuuma kaakoamuki kädessä ja villasukat jalassa. Aikaisemmin olisin asettanut kuluvalle päivälle monta askaretta ja puuhaa, mutta nyt yritän opetella vähentämään. Olen asteittain alkanut tunnustaa itselleni, että olen rakentanut elämästäni hektisen. Mielenkiintoisia asioita, kiinnostavia tapahtumia on paljon ja  ihania ihmisiä, joiden kanssa olen halunnut olla. Näiden lisäksi työelämässä ammatillinen kehittyminen, tutkinto-opiskelun kautta osaamisen kehittäminen, hyvinvoinnista huolehtiminen, lapsiperheen arkiset jutut sekä parisuhde. Onhan sitä siinä. Minua on varoiteltu burnoutista, muistuteltu rauhoittumisesta ja herätelty totaali pysähtymisellä. Olen todennut, että kaikki on hyvin. Nukun hyvin ja asiat ovat tasapainossa. Ei huolta. Kunnes nyt, keho ei pysy enää mukana. Se tarvitsee lepoa. Muutakin kuin yöunta. 

Kuva: Pixabay

Tällä viikolla löysin Työterveyslaitoksen artikkelin: Elämä alkaa ylikuumentua (2020, s.12). Luin sen useampaan kertaan, sillä se kuvasti sitä tilannetta jossa juuri nyt olen, sekä sitä mihin yhteiskuntamme on vääjäämättä ajautumassa. Ylikuumentumiseen. Elämäni on ylikuumentunut, mutta niin on monen muunkin. Elämästä on rakennettu ristiriitaisuuksien näyttämö, jossa rajattomat mahdollisuudet, elämän eri osa-alueiden merkityksellisyyden laajentuminen ja tasavertaistuminen sekä ylipursuava tiedontuotanto ovat repeämässä liitoksistaan. Mieli haluaa kaiken: olla mukana kaikessa merkityksellisessä ja kokea kokoajan jotain uutta ja hohdokkaampaa. Monet asiat ovat samanaikaisesti tärkeitä, ja jokaiselle niistä haluaa repiä aikaa 24 tunnin aikaikkunasta. Oman kehoni kautta olen ymmärtänyt, että kaiken kokeminen, tekeminen ja kehittäminen ei ole vain mahdollista. Asioita on karsittava. Elämän merkitys on jotain muuta. Egoni - sisäinen ääni kuitenkin muistuttaa mihin kaikkeen olen pystyin aiemmin ja kertoo, että ei siitä tarvitse luopua. On kuitenkin luotettava kehon ääneen, joka kertoo, että liika on liikaa ja nyt on uuden aika. Keho on viisas - kuuntele mitä sillä on sanottaa.

Haluan kuunnella kehoani ja auttaa ylivirittynyttä hermostoani rauhoittumaan. Varasin ajan jäsenkorjaajalle, joka on tuttu jo pitkältä ajalta. Kerroin hänelle kehoni ylikuormituksesta ja siitä, että nyt on pysähtymisen aika. Tunnin kestävän hoidon aikana kyyneleet valuivat poskille. Oli vaikuttavaa tuntea kehon avautuvan edes hieman. Kosketuksella on suuri voima. Hoidon jälkeen jäsenkorjaaja sanoitti minulle sen jumitilan, mikä kehossani on ja sen kuuleminen oli todella lohdullista. Toinen ihminen todensi sen, minkälaiseksi koen kehoni. 

Työterveyslaitoksen artikkelissa elämän ylikuumentumisen ratkaisuna nähdään elämän yksinkertaistamista. Tulemme olemaan siinä tilanteessa, että joudumme tekemään valintoja. Myönteisten päämäärien voimallinen tavoittelu kääntyy tietyn optimaalisen pisteen jälkeen itseään vastaan. Ylikuumentumisen vaihtoehto on elämän yksinkertaistaminen ja rauhoittaminen. Mahdollisuuksien viidakossa näiden päätösten tekeminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Se on uuden opettelua ja arvojen uudelleen asettamista. 

MiiA

Lähde:  Työterveyslaitos.  Hyvivointia työstä 2030 -luvulla; Skenaarioita suomalaisen työelämä kehityksestä. 2020.