elämälle riitän nyt ja aina."
Elämä on kaikki, elämä on rakkaus. Se on voima, joka on saattanut meidät osaksi tätä luomakuntaa. Hengitän ja olen kiitollinen siitä, että saan elää.
Elämä on lahja - sanotaan. Kuulen itseni äänen sisällä, joka lähes huutaa, miten paljon maailmassa on nähtävää ja koettavaa. Etuoikeuteni syntyä ihmiseksi tähän näkyväisyyteen, ikään kuin oikeuttaa ja työntää minua kaikkea sitä kohti, jota ihmisen rakentama todellisuus tarjoaa.
Etuoikeuden lisäksi meillä on myös ihmisen rakentama velvollisuus pitää rattaat pyörimässä, ja kuluttaa ihmisen rakentamaa. Sisäinen tarve saada enemmän ja enemmän, parempaa ja parempaa, hienompaa ja hienompaa sen kuin kasvaa. Tarjottuista mahdollisuuksista tulee välttämättömyys ja niistä kasvaa uusi normaali. Kukaan ei kysy, mikä on tämän normaalin takana. Pyrimme kohti saavuttamatonta, kohti ulkoista hyvänolon tunnetta, mikä karkaa käsistämme ensimmäisen kosketuksen jälkeen.
Istuin eilen kirkossa. Penkit olivat tupaten täynnä. Rippikouluvuoden aloitusmessu oli koonnut nuoret ja heidän huoltajansa, vanhempansa paikan päälle. Esirukouksessa puhuttiin luterilaisen kirkon hyveistä mm. kohtuullisuudesta ja oikeamielisyydestä.
Olemmeko kadottaneet kohtuullisuuden? Tiedämme faktojen valossa, että tulevaisuus, jota nyt rakennamme ei ole kestävä. Se ei ole kohtuullinen. Ilma, jota hengitämme, vesi jota juomme ovat elämän edellytyksiä kaikelle olevaisuudelle. Käytämmekö oman osamme kohtuudella? Kun samaa vettä ja ilmaa tarvitsevat ihmisten lisäksi muutkin. Näemme jo nyt kohtuuttomuuden myötä ihmisissä kärsimystä, jopa aivan lähellä, mutta jostain syystä ihmisyyden varjo oikeuttaa sen ja etsii syyllistä itsemme ulkopuolelta.
Oikeamielisyys: hyvät teot ja lähimmäisen rakastaminen. Olemmeko kadottanert sen? Jakaudumme ja asetumme vastakkain. Heikompi jää alakynteen. Aina on olemassa hän, joka katsoo, että erillisyys on parempi kuin rakkaudessa eläminen.
Elämälle - rakkaudelle riitän nyt ja aina. Kumpa osaisin olla elämässä kiinni. Läsnä ja hengittää. Tuntea oloni osaksi elämän kokonaisuutta, enkä toimijaksi sen kylkeen rakennetussa huvipuistossa. Elämä on tässä ja nyt. On lahja saada elää ja hengittää. Jakaa elämän kiertokulku ja eheyttää sitä, jotta tulevaisuus olisi mahdollinen seuraaville.
MiiA