sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Mielenrauhaa levottomuuden keskellä

Istun sohvalla. Ulkona sää on marraskuun harmaa. Pelloilta nousee sumu vaikka on jo puolipäivä. Tuuli ei puhalla. On rauhallista. Kaiuttimesta kuuntelen Spotifyn soittolistaa. Tällä hetkellä monet sanoitukset menevät ihon alle.



Sammumaton. Nousen sohvalta ja annan rytmin saavuttaa kehoni. Liikun. Tanssin ja annan tilaa sisäiselle vapautumiselle. Mun keho on ollut ylivirittynyt jo jonkin aikaa. Olen meditoinut ja kirjoittanut päiväkirjaa. Nyt keho kaipaa liikettä.

Tanssin sydämeni täydeltä. Annan rytmin viedä. Annan jokaisen osan kehossani liikkua ja ilmaista olemassaoloaan. Ilo nousee tumman biisin alta. Minä tunnen.

Keho ja mieli. Ne ovat konkreettisesti yhtä. Ne heijastavat tasapainoa ja tasapainottomuutta. Vuosien varrella olen usein kohdannut mielen rajattomuuden. Pystyn ja kykenen enempään, mitä fyysinen keho pystyy ottamaan vastaan. Kun virittäydyn yli työn, opiskelun, vapaa-ajan, ja sisäisen maailman odotuksilta, keho jarruttaa. Tässä kohtaa ajatukset vielä kertovat, että pystyn - vähän lepoa ja uutta kohti. Ripaus häpeää joukkoon, niin soppa on valmis.

Tällä kertaa otin ylikuormituksen viestit tosissaan ja olen tutkiskellut mikä sai kehoni niin ylivirittyneeksi.

Tanssi saa veren virtaamaan ja happi kulkee. Ilo on noussut silmiin asti. Istun sohvan kulmaan ja avaan Kallion Mielenrauhaa ja Shapiron Kehosi paljastaa mielesi -kirjat. Etsin vastauksia, mistä tämä myllerrys johtuu, mitä voin tehdä jotta löydän jälleen tasapainon.

Kirjat antavat vastauksia, ja samalla haastavat keskustelemaan itsen kanssa. Päiväkirjan sivut täyttyvät ahaa-elämyksistä ja nenäliinat toisensa jäljeen kostuvat. Päiväkirja on paras ystäväni. Se ottaa vastaan ihmetyksen, epävarmuuden ja erilaiset tunnetilat. 

Kirjoitan Kallion kirjasta mielenrauhaa tutkivat kysymykset ylös päiväkirjaan ja alan työstämään niitä, kuin terapia-istunnossa. Kuvittelen, että koen hetken mielenrauhaa, miten kokisin itseni ja elämän? 

Mielenrauha. Mitä se on? Tässä hetkessä ulkoisesti mieli on rauhallinen, sisällä myllertää. Mitä kaipaisin, jotta voisin keho voisi rentoutua ja hellittää? Kosketusta. Halauksen, jossa voin vain olla. Antaa tunteiden tulla. Antautua voimattomuudelle. 

Mielenrauha on minulle yhteyttä itseen, toisiin ihmisiin ja elämään. Se on myötätuntoista yhteyttä ja kiireetöntä läsnäoloa kaikkien kolmen eri tekijän kanssa ja niiden välillä. Mielenrauhaa on sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välinen tasapaino. Arvojen mukaiset valinnat. Se on rakkautta kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Rakkautta itseä ja toista ihmistä kohtaan. Se on nöyryyttä elämälle, sen jokaiselle hetkelle, kun maa hengittää ja kasvit saavat valoa. 

Mielenrauha on halauksessa jaetut kyyneleet, jotka kumpuavat kiitollisuudesta. Jokainen kohtaaminen, joka heijastaa rakkautta, läsnäoloa ja turvaa. Jokainen kosketus, jossa osapuolet kurottavat kohti yhteyttä ja päästää irti mielen rajoituksista. Se on hetki taidenäyttelyssä, kun voi kokea olevansa osa elämän jatkumoa samojen tunteiden ja haaveiden kanssa, kun monet sukupolvet minua ennen. Se on käsin kirjoitettu kirje rakastetulle, jossa rohkeus hakeutua yhteyteen, voittaa järjen äänen ja ympäröivät odotukset. 

Minäkin etsin, hapuilen ja kokeilen. Miten ja mistä löydän oman mielenrauhani ja miten löydän sen luokse takaisin kun mieli juoksee eteenpäin ja täyttää kalenterin tekemisellä. Mitä pakenen, kun pysähtyminen nostaa näkyväksi sisäisen levottomuuden? Mistä löydän mielenrauhan kun keho reagoi ja on vaikea tasapainottaa sen sisäistä jyskettä.

Siinäpä harjoiteltavaa. Siksi jatkan Spotifyin kuuntelemista ja löydän rauhoittavat sanat Harjun kappaleesta Anna mennä lennä 

"Mielenrauha on arvokkainta, mitä voidaan täällä saavuttaa.
Mä uskon itseeni, ihmisiin ja rakkauteen. Jokaisen askel maailmassa merkitsee. Jatketaan yhdessä kohti latvaa. Määränpää on aina matka."

Kiitos 💜💜💜
MiiA