Anna keholle aikaa, ilman mitään vaatimuksia

Luin Naiseuden Voima uutiskirjettä, jossa oli seuraava lause: "Anna keholle aikaa, ilman mitään vaatimuksia". Tämä lause resonoi vahvasti. Huomaan usein pohtivani sitä, milloin kehoni on täysin palautunut ennalleen. Havahdun usein kysymykseen: kuinka kauan tähän prosessiin menee aikaa? Olen siis tulevassa, vaikka tärkeintä olisi keskittyä tähän hetkeen. Niin helposti mieli asettaa odotuksia, vaatimuksia, takarajoja ja tavoitteita.  Pohdin myös omaa osuuttani siihen, että kehoni on jumissa. Milloin huomasin oireet? Miksen tehnyt mitään asialle, vaan menin eteenpäin? Olen tässä syyllistävässä pohdinnassa menneessä, johon siihenkään en pysty enää vaikuttamaan. 

Kuva: Pixabay, 

Etsin ymmärrystä ja tietoa palautumisen keinoista minkä vuoksi osallistuin Mikko Törmälehdon Psykologiset taidot palautumisessa -webinaariin (Life Coach Academy). Webinaari käsitteli palautumista psykologisen joustavuuden näkökulmusta. Psykologinen joustavuus kuuluu Hyväksymis -ja omistautumisterapian (HOT) kenttään ja siinä keskeistä on tietoinen läsnäolo ja tilanteen mukaan toiminen joustavasti niin, että toiminta tukee omaa arvomaailmaa. 

Psykologisen joustavuuden mallin on kehittänyt yhdysvaltalainen psykologi Steven Hayes. Mallin sisältää kuusi (6) eri osa-aluetta, jotka Törmälehto havainnollisti timanttikuvan kautta. Niitä ovat: merkityksellisyys, omistautuminen, havainnoiva minä (kyky havainnoida ajatukset ja tuntemukset), mielen kontrollin heikentäminen (opitaan irtautumaan omista ajatuksista, läsnäolevasti olla hetkessä), hyväksyntä (kyky ottaa vastaan myös epämukavia tunteita) ja yhteys nykyhetkeen (havainnointi-läsnäolo-hyväksyntä).

Kuva2: Psykologisen joustavuuden kuusi osa-aluetta (Työterveyslaitos, n.d.)

Webinaarin itseä resonoiva toteamus oli, että ihminen ei voi panostaa kaikkee  100 % koko ajan. On tärkeä tunnistaa itselle tärkeät arvot ja osa-alueet ja kulkea niitä kohti. Teen itse oman elämän tärkeät valinnat, ja sen vuoksi valintojen on tärkeä olla linjassa omien arvojen kanssa. Luentoa kuunnellessa huomasin, että olen laiminlyönyt itselle tärkeille asioille omistautumisen. Olen karsinut niitä pois ja tilalle on tullut sellaista, mikä ei palvele mun kokonaisvaltaista hyvinvointia. Nyt onkin tärkeä pysähtyä miettimään oman elämän arvoja. Pysähtyminen on tullut oikeaan kohtaan muistuttamaan siitä, että kirkastaisin itselle tärkeät asiat ja huomaisin, että olen menossa väärään suuntaan.

Stressistä ei pääse pakoon, eikä ole tarkoituskaan. On opittava tunnistamaan milloin stressi asettuu itseäni vastaan, ja onko sen taustalla teot omia arvoja ja tärkeitä osa-alueita kohtaan. Kehoni on tuonut minut sellaisen asian äärelle, minkä ratkaiseminen ei ole kiinni siitä mitä teen, vaan siitä että olen. Kuuntelen ja annan aikaa. 

MiiA

 Lähteet:

Törmälehto, M. (2024) PSYKOLOGISET TAIDOT PALAUTUMISEN TAUSTALLA -tallenne. https://www.lifecoachacademy.fi/ilmaiset-valmennukset/psykologiset-taidot-palautumisen-taustalla/

Työterveyslaitos. (n.d.) Motivaation ja käyttäytymisen muutoksen tukeminen. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/liike-ja-mieli/motivaation-ja-kayttaytymisen-muutoksen-tukeminen

Elämä on ylikuumentunut

Talvipäivien kirjas valo ja taivaan rannan sininen kajo - uovat tunnelman ja  hetken, johon on miellyttävä jäädä olemaan. Ennätyksiä paukkuvat pakkaset puolestaan kutsuvat takkatulen ääreen kuuma kaakoamuki kädessä ja villasukat jalassa. Aikaisemmin olisin asettanut kuluvalle päivälle monta askaretta ja puuhaa, mutta nyt yritän opetella vähentämään. Olen asteittain alkanut tunnustaa itselleni, että olen rakentanut elämästäni hektisen. Mielenkiintoisia asioita, kiinnostavia tapahtumia on paljon ja  ihania ihmisiä, joiden kanssa olen halunnut olla. Näiden lisäksi työelämässä ammatillinen kehittyminen, tutkinto-opiskelun kautta osaamisen kehittäminen, hyvinvoinnista huolehtiminen, lapsiperheen arkiset jutut sekä parisuhde. Onhan sitä siinä. Minua on varoiteltu burnoutista, muistuteltu rauhoittumisesta ja herätelty totaali pysähtymisellä. Olen todennut, että kaikki on hyvin. Nukun hyvin ja asiat ovat tasapainossa. Ei huolta. Kunnes nyt, keho ei pysy enää mukana. Se tarvitsee lepoa. Muutakin kuin yöunta. 

Kuva: Pixabay

Tällä viikolla löysin Työterveyslaitoksen artikkelin: Elämä alkaa ylikuumentua (2020, s.12). Luin sen useampaan kertaan, sillä se kuvasti sitä tilannetta jossa juuri nyt olen, sekä sitä mihin yhteiskuntamme on vääjäämättä ajautumassa. Ylikuumentumiseen. Elämäni on ylikuumentunut, mutta niin on monen muunkin. Elämästä on rakennettu ristiriitaisuuksien näyttämö, jossa rajattomat mahdollisuudet, elämän eri osa-alueiden merkityksellisyyden laajentuminen ja tasavertaistuminen sekä ylipursuava tiedontuotanto ovat repeämässä liitoksistaan. Mieli haluaa kaiken: olla mukana kaikessa merkityksellisessä ja kokea kokoajan jotain uutta ja hohdokkaampaa. Monet asiat ovat samanaikaisesti tärkeitä, ja jokaiselle niistä haluaa repiä aikaa 24 tunnin aikaikkunasta. Oman kehoni kautta olen ymmärtänyt, että kaiken kokeminen, tekeminen ja kehittäminen ei ole vain mahdollista. Asioita on karsittava. Elämän merkitys on jotain muuta. Egoni - sisäinen ääni kuitenkin muistuttaa mihin kaikkeen olen pystyin aiemmin ja kertoo, että ei siitä tarvitse luopua. On kuitenkin luotettava kehon ääneen, joka kertoo, että liika on liikaa ja nyt on uuden aika. Keho on viisas - kuuntele mitä sillä on sanottaa.

Haluan kuunnella kehoani ja auttaa ylivirittynyttä hermostoani rauhoittumaan. Varasin ajan jäsenkorjaajalle, joka on tuttu jo pitkältä ajalta. Kerroin hänelle kehoni ylikuormituksesta ja siitä, että nyt on pysähtymisen aika. Tunnin kestävän hoidon aikana kyyneleet valuivat poskille. Oli vaikuttavaa tuntea kehon avautuvan edes hieman. Kosketuksella on suuri voima. Hoidon jälkeen jäsenkorjaaja sanoitti minulle sen jumitilan, mikä kehossani on ja sen kuuleminen oli todella lohdullista. Toinen ihminen todensi sen, minkälaiseksi koen kehoni. 

Työterveyslaitoksen artikkelissa elämän ylikuumentumisen ratkaisuna nähdään elämän yksinkertaistamista. Tulemme olemaan siinä tilanteessa, että joudumme tekemään valintoja. Myönteisten päämäärien voimallinen tavoittelu kääntyy tietyn optimaalisen pisteen jälkeen itseään vastaan. Ylikuumentumisen vaihtoehto on elämän yksinkertaistaminen ja rauhoittaminen. Mahdollisuuksien viidakossa näiden päätösten tekeminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Se on uuden opettelua ja arvojen uudelleen asettamista. 

MiiA

Lähde:  Työterveyslaitos.  Hyvivointia työstä 2030 -luvulla; Skenaarioita suomalaisen työelämä kehityksestä. 2020.

Keho on viisas

Keho on viisas, kuntele mitä sillä on sanottavaa. Olen tuntenut kehossani väsymyksen jo pidemmän aikaa, mutta sinnitellyt eteenpäin. Tänään syksynä hakeuduin lääkäriin, sillä tuntin oloni huonovointiseksi. Stressi - se tämän päivän vitsaus oli asettunut kehooni. Lääkärin neuvoja noudattaen, ja omaa kehoa kuunnellen jätin syksyllä monet menot ja harrastukset. Keskityin työpäivien jälkeen lepoon ja kotoiluun. Useammat käsityöt valmistuivat ja lapsille ja perheelle oli enemmän aikaa.

Mieli on hassu, se kertoo monenlaista tarinaa. Harrastuksista jättäytyminen oli vaikeaa, sillä mieli olisi halunnut kehon menevän vielä eteenpäin. Vaikka mieli ja keho ovat yhtä, ne eivät aina ole samalla puolella. Sen opin nyt. Mieltä ohjailee niin monet eri asiat - mieliteot, tavoitteet, pyrkimykset, halut ja rajattomuus. Luulin osaavani ankkuroida itseni läsnäoloon ja olemisen merkityksellisyyteen. Siivotessani kalenteria huomasin, että minäkuva rakentuu tekemiselle: missä olen, mitä teen, mihin osallistun, mihin pyrin, mitä tavoittelen. Kaikki se orientoituu kohti huomista. Tämän hetken merkitys ja olemisen arvo, sitä en ollut sisäistänyt. Nyt on sen opettelun aika. 

Kehoni kaipaa lepoa. Yöunet eivät palauta, sillä kehoni on jumissa. Loppuvuodesta tutustuin restoratiiviseen joogaan. Kävin muutamalla tunnilla ja mielelläni menen uudestaan. Ostin restoratiivisen joogan opettajani Kirsi Saivosalmen kirjan Levon vallankumous. Sen ensimäiset lauseet herättelivät minua ajattelemaan missä olen menossa. Mikä on se totuus jota seuraan, ja minkä vuoksi kehoni on väsynyt? Mihin olen kadottanut luonnollisen elämänrytmin toiminnan, hellittämisen ja levon tasapainossa? Tunnen olevani pisteessä, mikä tarjoaa kaksi suuntaa; vain toisen sydän tunnistaa oikeaksi. Nyt on minun aikani opetella hellittämään ja luottamaan.

Lepo ja palautuminen. Haluan kutsua ne osaksi jokaista päivää. Ulrica Nordberg kannustaa Tietoisesti tasapainoon -kirjassaan aktiivisesti elvyttämään sisäistä voimaa huolehtimalla palautumisesta. Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä haluan kirjoittaa juuri nämä sanat, jotta se minkä asetan tärkeäksi vahvistuu nyt ja seuraavina päivinä. 💜 

MiiA

Tanssi ja luottamus

"Luottamus on avain kosketukseen, rentouteen ja turvallisuuteen heittäytyä". Tämän lauseen ystäväni kirjoitti minulle, kun pohdin hänelle ääneen Tanssin Kosketus -kokonaisuuden teemoja. Miten kosketus on tärkeä osa tanssia. Liikkeen, tanssin kautta on mahdollisuus tutkia mitä ajatuksia ja tuntemuksia omasta kehosta nousee esiin ja saa olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Tanssin kosketus voi olla fyysistä mutta myös katseella ja olemisella voi koskettaa.

Seuratanssiin, lähi- ja syliotteen tanssilajeihin, kosketus kuluu luonnostaan. Kosketuksella muodostetaan tanssiasento ja sen avulla välitetään viesti yhteisestä liikesuunnasta. Viejältä tekee ehdotuksen askeleen suunnasta ja dynamiikasta. Seuraaja puolestaan "kuuntelee", ottaa viestin vastaan. 

Tanssin kuviot ja askeleet antavat turvan koskettaa. Tiedämme minkälainen kosketusta on ominaista millekin tanssilajille. Vienti ja seuraaminen tapahtuu turvallisiin osiin kehoa: kämmeniin, käsivarsiin, olkapäiden ja kylkien alueelle. Näitä myös harjoitellaan tanssiljajien opettelun yhteydessä. Koskettamisella on selkeä ja tarkoituksenmukainen funktio, mikä on osa tanssin liikekieltä. 

Tanssin Kosketus -tunnilla tanssi lähtee liikkeelle oman liikekielen tutkimisesta, haastamisesta ja nauttimisesta. Tanssin Kosketuksessa on vapaus liikkua ja ilmentää musiikin rytmiä ja tunnetta. Oman näköinen liike on henkilökohtaista ja se saattaa joskus pelottaa. Sen vuoksi onkin tärkeää, että ryhmäläisten kesken syntyy luottamus. Tanssin Kosketuksessa arvostamme ja kunnioitamme toistemme tanssia arvostelematta tai tulkitsematta sitä. Parin kanssa tehtävät tanssiharjoitteet keskittyvät läsnäoloon ja kosketuksella toisen tanssijan tuntemiseen/kuulemiseen.

Tanssin Kosketus on läsnäoloa - itsensä, olemassa olevan hetken hyväksymistä sekä vuorovaikutusta itsen ja tanssikaverin kanssa.

Jotain pysyvää

Kotiovelta aamulenkille lähtiessä vaihtoehtoja ei ole kovin useita. Keväällä metsien ja peltojen reunusten sulaessa ja kivuessa vaihtoehtoja on enemmän, mutta yleisesti tiett ja polut ovat samat.

Pysähdyn usein samoille mausemakohdille ihastelemaan hiljalleen lipuvaa Kaulajokea, peltoaukeita ja metsän sammalkangasta. Kohta on sama, näkymä erilainen.

Elämä on muutosta. On aina ollut ja on tänäänkin. Ihminen on mukana luomassa muutosta kehittämällä ratkaisuja aina uusiin hasteisiin ja kysymyksiin. Periksiantamattomuus ja usko omaan ja yhteiseen pystyvyyteen vie meitä eteenpäin. Ratkaisemme haasteita ja pyrimme eteenpäin - korkeammalle. 

Tutut maisemat herättivät tänään ajatuksen pysyvyydestä. Siinä missä itse rakentaa ja kehittää elämäänsä eteenpäin, on hetkiä kun oma voima tai pystyvyys ei ole omissa käsissä. Ei ole valinnan hetkeä. Suunta osoitetaan ulkoapäin. 

Niissä hetkissä pysyvä maisema antaa itselle lohtua ja turvaa. On olemassa jotain pysyvää. Tuttu metsäpolku antaa vaan tukea ja turvaa.

Tänään haluan olla se tuttu joenuoma tai metsäautotie, joka pysyy paikallaan. Tänään sinulle Rakas ystävä annan tuen ja turvan. Olet ajatuksissani. Voimia ja halaus ❤

MiiA

Tanssi kanssani, niin tiedän olevani elossa

Kaipaan tanssimista: kehon liikettä musiikissa, tanssiparin kanssa syntyvää vuoropuhelua ja tanssin tarinaa. Tanssi on minulle musiikin, tunnelmien ja tunteiden ilmaisemista. Se on myös tie, johonkin selittämättömön syvään ja puhtaaseen kohtaan minua.

    Kuva:Pixabay

Tammikuussa tuli kuluneeksi vuosi ilman tanssia. Suru tuli kavalasti luokseni takavasemmalta ja itkin. Tanssin kautta monet ystävät ja puolitutut olivat jääneet pois elämästäni: mitä heille kuuluu nyt? Elämäntapa ja sen myötä syntyneet tuttavuudet ja tarinat ovat etäällä. Tuttavapiiri, sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet huomattavasti kuluneen vuoden aikana. Niin on käynyt kaikille. Miten se vaikuttaa meihin jokaiseen? Toivottavasti kukaan ei ole jäänyt yksin.

Päätin lisätä tanssia osaksi arkeani pienin ripauksin. 

Yksi viikonloppu sydäntalven keskellä oli täynnä voimaannuttavaa energiaa: olotiloja, joissa oli helppo olla. Ihmisiä, joiden seurassa ei tarvinnut pinnistellä ollakseen odotusten mittainen. Sain olla oma itseni niissä hetkissä. Tämä viikonloppu sai minut ymmärtämään, miten paljon olen kaivannut tanssia ja miten tärkeä osa se on hyvinvointiani.

Kevään aikana ravitsin kehoani liikkeellä ja musiikilla. Tanssiminen tuntui välillä haastavalta: oma keho huomasi viennin, mutta reagointi oli kangertelevaa. Täydellisyyttä tavoitteleva ego muistutti virheistä joita tein. Tanssipari puolestaan hymyili ja muistutti tanssin ilosta.

Olen liikkunut paljon kävellen. Siinä voi askeltaa omalla tavalla, omassa tempossa ja valita itse suunnan mihin mennä. Tanssissa olen vuoropuhelussa toisen ihmisen kanssa. On yhteinen askel ja yhteien tempo. Syntyy dialogi. Viennin kuunteleminen ja seuraaminen oli yllättävän haastavaa: olla toisen ihmisen lähellä, reagoida hänen askeliinsa ja luottaa yhteiseen hetkeen.

Kevään kokemukset ovat vahvistaneet, että tarvitsen muita ihmisiä: yhteistä olemista, tanssia ja vuorovaikutusta. Tietoisuus itsestäni rakentuu impulsseihin minusta ulospäin ja ulkoa minuun päin. Reagoin ja se saa aikaan ajatuksen tai tunteen. Jokin sisälläni herää. Tanssi kanssan, niin tiedän olevani elossa. 

MiiA