Istuen bussissa kohti kotia. Tanssi- ja liiketerapian perusopintojen lähiopetuspäivät ovat takana ja on hetki levähtää kehollisen työskentelyn jälkimainingeista. Samalla käyn läpi mitä koin, mitä ajatuksia menneet päivät ovat herätelleet. Hyvä niin.
Aiheena meillä oli kosketuksellinen anatomia ja kinesiologia. Opettajana Satu Palokangas. Kiitos hänelle läsnäolosta, oman osaamisen jakamisesta ja inspiraatiosta!
Teimme useita harjoitteita, joista itselleni nousi vahvasti esiin kosketuksen ja koskettamisen olemassa olo. Olipa kyseessä minä itse tai vieressä oleva toinen: miten kosketan itseäni? Miten kosketan häntä? Tarvitaanko koskettamiseen fyysistä ihopinnan yhteyttä vai voinko koskettaa olemalla. Läsnäololla.
Oman itsensä koskettaminen. Hieron käsiäni yhteen. Syntyy lämpöä. Hieron käsivarsiani, ikään kuin halaan itseäni. Tuntuu hyvältä. Voin myös piirtää rajat kehoni ympärille kuljettamalla kämmeniä jalkapöydästä nilkkaan, sääriä pitkin ylös polvilumpiolle, siitä reiden ulkopinnalta lantiolle, hipaisen vyötäröä, vatsan seutua, rintoja ja siitä käsivarsille, niskaan ja pään päälle.
Mitä tunsin? Mitä koin? Mitä ajatuksia kosketus herätti?
Vielä kun syventyy kosketukseen tarkemmin. Mitä kosketan kun kosketan itseni säären päältä? Lantion kohdalta? Vatsasta? Pään alueelta? Tähän asti olen miettinyt koskettavani ihoa ja sitä kautta tunteitani ja kehossa mahdollisesti muistissa olevia jälkiä, jotka saattavat herätä kuin karhut unestaan kun ne tunnistavat kosketuksen mikä siinä hetkessä resonoi jonkun aiemmin koetun kanssa. Kosketan ihoa ja tunteita.
Nämä kaksi päivää havahduttivat minut tietoisuudelle siitä, että tuon ihon alla on paljon muutakin. On kudoksia, lihaksia, nesteitä, luita ja sisäelimiä. En ole niistä ollut kovinkaan tietoinen, sillä ne ovat. Tekevät tehtävänsä ilman että huomioisin niitä. Kivun ja ärtymisen kohdalla kysyn mikä on vikana? Miksi sattuu? Ikävän tunteen kautta tulen niistä tietoiseksi. Enää en halua asian olevan niin.
Miksi koin, että oman kehon tunteminen tarkemmin on tärkeää? Kun miettii mikä tarkoitus kehon eri osa-alueilla on, miten ne toimivat yhteydessä toisiinsa, miten keho on elossa virtaavana energiana - haluan olla lähempänä itseäni. Eri ruumiin osilla on tehtävänsä, luonteensa ja liikkeensä. On kovaa luuta, kimmoisia lihaksia ja pehmeää rasvaa. Karrikoidusti esitettynä, mutta ajatus siitä mitä haen. Nämä kaikki toimivat yhteistyössä kehossa. Miten paljon sisällämme tapahtuukaan. Kun pysähtyy tämän ajatuksen äärelle, on helpompi myös sallia itselleen olemassaolo. Sellaisenaan ilman tekemisen ja tietämisen tarvetta. Kaikki on meissä. Olen tällaisena tarpeeksi. Ilmennän elämää, energiaa, sykettä olemalla.
Tietoisuuden herääminen omasta kehosta avaa myös katseen sille, miten arvokas ja merkityksellinen on toinen ihminen minun vieressäni. Hänellä on oma tarinansa, jonka äärelle minun on mahdollista päästä. Kosketus jollain tasolla yhdistää meidät. Kun tunnistan läsnäolon ja kosketuksen itsessäni, voin myös koskettaa toista ja tuntea hänet. Kosketuksen tulee aina olla kunnioittava ja vastavuoroinen. Se voi myös olla yhteinen.
Ihminen elää kosketuksesta. Kosketus on elämän ehto vastasyntyneelle vauvalle. Hyväksyvä, kunnioittava, lämmin kosketus välittää nähdyksi tulemista, arvostusta ja merkityksellisyyttä. Sitä me olemme. Merkityksellisiä itsessämme ja toinen toisillemme.
Kiitos ❤
