Aikaa on vielä

Kulunut kuukausi on tuntunut vuoristoradalta. Elämän isoja kysymyksiä on annettu eteeni odottamatta. Olen kohdannut yhden suuremmista peloistani - kuoleman kasvoista kasvoihin. Olen myös saanut herätä auringon nousuihin ja käydä lasteni kanssa syviä keskusteluja elämästä ja siitä mitä ympärillämme oleva todellisuus on. Onko siinä kaikki? Onko olemassa jotain muuta mitä katseella emme näe?

Kuolema on äärettömän alku. Tunnen, että sen jälkeen on olemassa paikka, jossa meitä ympäröi pyyteetön rakkaus.

Kuva: Pixabay/ Lars Nissen

Kuolema pisti minut kasvotusten surun kanssa. Suruuni yhdistyi muita tunteita. Yksi niistä oli pettymys. Olin ajatellut, että aikaa on vielä. Yhtäkkiä sitä ei ollutkaan. Petyin itseeni. Petyin tekemiini valintoihin. Petyin, etten ollut sanonut niitä sanoja ääneen, jotka sairaalan sängyn vierellä hänelle itkin.

Mietin elämää. Hetkeä kun sen sauma pettää. Istun vieressä ja laulan. Tiedän, että tunnet mun kosketuksen. Silitän sun hiuksia ja itken. Näemme valossa rakkauden.

Mitä voin oppia tästä kaikesta? Kuoleman kohtaamisesta? Omien tunteiden tuntemisesta? Kevät hellii lämmöllään ja kauneudellaan. Elämän kiertokulku näyttäytyy ympärillä eheänä ja juuri sellaisena kuin se nyt on. Tämä kevät on erilainen kuin edellinen. Seuraavasta emme tiedä mitään. 

Mielessäni ja haaveissani on useita asioita joista mietin "sitten myöhemmin". Kerron hänelle kun tapaamme tai toteutan sen sitten kun. Ei ole muuta kuin tämä hetki. Unelmat ja haaveet ovat kuin karttoja, jotka ohjaavat kohti päämäärää. Päämäärän tavoittaminen on kiinni monesta asiasta. Osaan voin itse vaikuttaa mutta osaan vaikuttaa jokin vahvempi voima. 

Tänään mietin "sitten kun" -listaani. Mikä estää minua tekemästä ja tarttumasta niihin? Pelko lienee suurin syy. Omat valintani vaikuttavat kaikkeen ympärilläni. Omien unelmien ja sanomattomien sanojen lausuminen ääneen edellyttää vuoropuhelua ihmisten kanssa, jotka jakavat elämäni. Päätän kirjoittaa unelmat todeksi paperille. Ovat näin näkyvissä kansien välissä. Ja ollessani rohkeampi voin tavoitella niitä. Tiedän sen, että aikaa on vain tämä hetki. 

MiiA 

Kun minuun kosketat

Mielessä pyörivät erilaiset laulujen sanat. Useammassa niistä viitataan kosketukseen. Olen iloinen siitä, että kosketus ja koskettaminen ovat nousseet eri lauluntekijöiden kynästä paperille vuosien aikana. Sanoitukset ovat saaneet ympärilleen sävellyksen ja nyt ne ovat kuunneltavissa, tanssittavissa ja koettavissa.

Olen myös hämmentynyt huomatessani, että miten juurevasti kosketus ja sen laaja merkityksellisyys on saatu kiteytettyä lyhyissä lauseissa kokonaiseksi. Tällä hetkellä päässäni soi Korisevan kappaleen sanat "Kun minuun kosketat". Otan jo mielessäni tanssiaskeleita kesälavan parketilla. Mielikuva on elävä ja siihen yhdistyvät kokemus ja kaipuu. 

Runsaan viikon päästä tulee kuluneeksi vuosi siitä kun koskettaminen nousi kaikkien tietoisuuteen. Koskettamiseen tai sen välttämiseen on siitä asti ohjeistettu kiinnittämään erityistä huomiota. Ensin ohjeistuksen uskottiin olevan väliaikaista mutta nyt jo tiedämme, että tulemme elämään asian kanssa vielä pitkään. Ohjeistusten muuttuessa ja elämän palautuessa lähemmäksi vapaampaa toisen ihmisen kohtaamista, uskon että meillä jokaisella on oma työnsä siinä, miten rakentaa luottamus kohtaamiseen ja koskettamiseen uudestaan.

Kaipaan kosketusta. Ehkä sen vuoksi tuo kyseinen fraasin kohta soi mielessäni. "Kun minuun kosketat, epätoivon karkoitat". Myönteinen kosketus luo yhteyttä ja vahvistaa mm. turvan ja luottamuksen tunnetta. Olen onnekas siinä, että ympärilläni on perhe ja että kosketus on luonteva osa perheemme tapaa olla. Siitäkin huolimatta tunnistan, että kaipaan luonnollisia kosketus-kokemuksia, joita tämä hetki on pyyhkinyt pois: kättelemistä, ystävän vieressä istumista ja halausta. Muutamia mainitakseni. Tanssi on vielä oma lukunsa, jossa toisen ihmisen koskettaminen on luonnollinen osa kohtaamista. 

Mitä tässä hetkessä voi tehdä kosketuksen kaipuulle? Jo sen tunnistaminen helpottaa itseäni. Asian sanoittaminen niissä tilanteissa, joissa ennen olisin halannut tai silittänyt. Se ainakin vähän vahvistaa sitä, että tunnistan kosketuksen merkityksen ja toimisin toisin jos se olisi mahdollista. Kohtaan toisen ihmisen sydämellä ja sanoilla: "Välitän, olet tärkeä, olet merkityksellinen."

Voinko pyytää, että minua kosketetaan? Kosketusta ilman jääminen voi vaikuttaa olemiseemme syvästi. Kosketus vahvistaa erilaisia tuntemuksia ja yksi niistä on nähdyksi ja kohdatuksi tulemisen tunne. Olen merkityksellinen ja tärkeä omana itsenäni. Se, että kohtaamistilanteisiin on saattanut tai saattaa syntyä pelkoa, vaikuttaa hyvinvointiimme. Kosketuksen merkitys tulee näkyväksi tässä ajassa. Kipuilemme ja emme ehkä osaa tunnistaa, että kosketuksen puuttuminen saattaa vaikuttaa mielialaamme. Tulemme tietoisemmiksi siitä miten moneen asiaan  kosketus olennaisesti liittyy. Miten sen kautta jaamme sanatonta tietoa itsestämme ja siitä millä ajatuksilla olemme tilanteessa.

Viime viikonloppuna rasvasin isoäitini jalat. Olin kyykyssä hänen edessään kun hieroin rasvaa hänen jalkoihinsa. Hän katsoi minua silmiin ja sanoi: "hierot ihanasti." 

Kaunis kosketuksen ja kohtaamisen hetki.

MiiA