Tätä tekstiä olen raapustellut pitkin kesää: aloittanut, lopettanut, jatkanut ja taas aloittanut. Nyt tuntuu, että on aika viimeistellä tämä kirjoitus. Kesä on vaihtumassa lämpöiseen syksyyn. Tanssilavoilla on kohdattu vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Osa lavoista sulkee pian ovensa ja kutsuu tanssijat mukaan ensi kesänä, kun taas toisaalla puitteet mahdollistavat tunnelmallisten syystanssien järjestämisen. Olemme taitekohdassa.
Kesälavat ovat ehkä innostaneet oppimaan uutta ja tanssikurssit kutkuttavat mieliä ja uuden oppimisen halu ja ilo ovat käsin kosketeltavissa. Aina voi oppia jotain uutta, nauttia omasta kehosta, ilmaisusta ja tanssiparin kanssa yhdessä luodusta hetkestä. Tanssi on niin ihanaa!! Tämä on se tanssin perusajatus mihin on hyvä palata välillä ajatuksen kanssa: tanssin ilo! Mitä se on? Mitä se minulle merkitsee ja miten se minussa ilmenee.
Palaan vielä siihen keskikesän lämpöön ja tanssi-iltaan, mikä sai minut silloin aloittamaan kirjoittamisen...
Lämpö jatkuu pitkälle iltaan ja järvien vedet heijastavat taivaan sineä.
Eilinen tanssi-ilta oli puitteiltaan mitä parhain. Aurinko paistoi taivaalta matkatessa kohti kesälavan kutsua. Vehreys on kaikkialla ja se kesäidylli - järven ranta, otti vastaan laineiden keveän liplatuksen.
Portilla tanssijärjestäjät toivottivat tervetulleeksi johon mielellään vastaa ilolla takaisin. Pientä kutkutusta vatsanpohjassa kun kävelen kohti tanssilattiaa. Ulkoterassille on kerääntynyt ihmisiä juttelemaan, vilvoittelemaan ja viihtymään. Hyvä tunnelma kuplii itseenikin.
Miesten haku on käynnissä. Tuttuja tulee vastaan ja moikataan ohi mennen. Pääsen tanssimaan ja nautin musiikista ja tanssista. Ilta on osoittautumassa juuri sellaiseksi jota tanssi-ilta parhaimmillaan on: rentoa, tunnelmallista, iloa ja keveyttä. Kunnes. Kunnes minua tulee hakemaan aivan uusi kasvo.
Ensimmäinen tahti menee tunnustellen ja vähän tutustuen. Tanssi on mukavaa ja hänen kanssaan on kiva tanssia. Keskustelun lomassa käy ilmi, että hän on hieman epävarma osaamisestaan. Pysyykö tahdissa ja miten askeleet sujuvat. Rohkaisen nauttimaan tanssista. Itselleni kun tunne on tärkeämpi kuin pilkulleen osuvat askeleet. Hän vähän rentoutuu ja itsellänikin on mukava tanssia. Tanssin lomassa käy ilmi, että osittain epävarmuus johtuu edellisen tahtiparin aikana saamasta palautteesta. Seuraaja oli antanut palautetta askelten pituudesta ja tahdissa pysymisestä...
Tuo kirjoitus ja tuo hetki palauttaa itseni pohjimmaisen kysymyksen äärelle: mitä tanssi on? Kysymys on niin suuri, ettei yksiselitteistä vastausta ole mahdollista antaa. Tanssi on niin henkilökohtainen asia, että sen merkityksetkin ovat hyvin yksilölliset. Tanssilava ympäristössä varmasti jokainen on tullut viihtymään ja nauttimaan tunnelmasta, tanssista ja musiikista. Kukin omalla tavallaan ja eri asioita arvostaen ja painottaen.
Se mikä tuossa ja tuon kaltaisissa tilanteissa mielestäni puuttuu on toisen ihmisen kohtaaminen. Ymmärrys siitä, miten henkilökohtaisen ja herkän asian äärellä olemme, kun tanssimme toisen ihmisen kanssa. Tanssissa päästämme toisen ihmisen hyvin lähelle itseämme. Lähemmäksi mitä tavallisesti vieraan ihmisen päästäisimme. Tanssiotteen kautta luomme yhteyden toiseen ihmiseen, ja sen kautta välitämme tietoa ja vastaanotamme sitä. Kohtaamme toisen ilman sanoja, kehon kieltä ja tanssilajille tunnusomaisen askeltapaa käyttäen. Kohtaamme tanssin kautta niin tanssiparin kuin itsemmekin.
Kaikkien tanssijoiden kanssa ei tanssi tunnu samalta, olemmehan jokainen omanlaisiamme. Ymmärrys siitä, että jokaisella oma tanssitapa ja sitä kautta kehonkieli ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Tämän vuoksi tanssilattialla on hyvä kohdata toinen ihminen kunnioituksella ja arvostaen. Iloiten siitä, että hän on löytänyt tanssin ja haluaa sitä harrastaa. Huolimatta hänen tai minun tanssiosaamisesta, voimme tanssia nämä kappaleet ja iloita tanssimisesta. Uskon, että tämä avoimuus, hyväksyntä ja tanssin ilo kutsuvat uusia harrastajia mukaan. Otamme parketilla jokaisen vastaan sellaisena kuin hän on. Mukaan mahtuvat kaikkia <3
Kaikkien tanssijoiden kanssa ei tanssi tunnu samalta, olemmehan jokainen omanlaisiamme. Ymmärrys siitä, että jokaisella oma tanssitapa ja sitä kautta kehonkieli ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Tämän vuoksi tanssilattialla on hyvä kohdata toinen ihminen kunnioituksella ja arvostaen. Iloiten siitä, että hän on löytänyt tanssin ja haluaa sitä harrastaa. Huolimatta hänen tai minun tanssiosaamisesta, voimme tanssia nämä kappaleet ja iloita tanssimisesta. Uskon, että tämä avoimuus, hyväksyntä ja tanssin ilo kutsuvat uusia harrastajia mukaan. Otamme parketilla jokaisen vastaan sellaisena kuin hän on. Mukaan mahtuvat kaikkia <3
Valmistuin tanssi-ja liiketerapeuttiseksi ohjaajaksi kesäkuussa 2017.
Tein opintoihin liittyvän kehitystehtävän Tanssin Kosketus - nimisen konseptin luomisesta. Kehitystehtävässä pohdin seuratanssia läsnäolon, kehollisuuden ja kosketuksen kautta.
Täältä voit lukea kehitystehtäväni.
Tanssin iloa <3
Miia
