Tuumasta toimeen... tätä aihetta olen pyöritellyt ajatuksissani jo pitkään. Olen käännellyt ja yrittänyt lähestyä aihetta eri kulmista. Saippuan tavoin se lipeää kädestä enkä saa siihen kunnon otetta.
Kirjoitan läsnäolosta paritanssin näkökulmasta, mutta avaan läsnäolon taitoa ensin yksilön kokemuksena.
Mitä läsnäolo on? Miltä läsnäolo tuntuu?
Tietoisen läsnäolon harjoittamisen juuret ovat budhalaisessa filosofiassa. Tietoisen läsnäolon harjoittamisessa ei ole kyse uskonnosta tai hengellisyyden harjoittamisesta vaan hetkeen asettumisesta. Läsnäolon harjoittamisella astutaan pois aistitulvasta. Annetaan mielen rauhoittua käsillä olevaan hetkeen.
Läsnäolosta paritanssista puhutaan eri yhteyksissä - sosiaalitanssi-illoissa, tanssiharjoituksissa, ohjaajien ja opettajien keskuudessa. Tietoisen läsnäolon taidon harjoittaminen on kiinni ajassa jossa elämme. Arjen hektisyys, nopea syklisyys ja tehokkuustavoitteet vievät helposti mennessään. Teemme asioita ulkoapäin asetettujen tavoitteiden ja odotusten kautta. Olemme ehkä jopa niin tottuneet oravanpyörämäiseen eteenäpäin soljuvaan rytmiin, että siitä irrottautuminen voi olla vaikeaa. Emme välttämättä edes tiedosta olevamme osa pyörivää ratasta.
Mitä tekemistä arjen oravanpyörällä on paritanssin kanssa? Miksi läsnäolo- hössötys on tarvinnut sotkea mukaan paritanssiin? Nämä ovat kysymyksiä, joita kuka tahansa saattaa esittää tässä yhteydessä. Koen, että läsnäolo on avain tanssikokemuksen syventämiseen. Läsnäolo on yhtälailla olotila, jolla on valmis kohtaamaan toisen ihmisen, mutta se on myös ajatusmaailma ja tapa elää.
Läsnäoloon eli tietoiseen olemiseen liittyy kyseisen hetken hyväksyminen. Kulloinenkin hetki on arvokas juuri sellaisena kuin se on, ilman että sitä pyrkii muuttamaan. Elämä jatkuu vaikka minä pysähdyn. Olen pieni osa kokonaisuutta. Paritanssikenttään tämän ajatusmaailman sulauttaminen tuo armollisuutta. Läsnäolo on sen hyväksymistä, että tanssi ei ole ennaltaan määrätty askelten kokonaisuus vaan sen on siinä hetkessä muotoutuva prosessi. Viejä ehdottaa askeleet, suunnat ja muodon tanssille, johon seuraaja vastaa omalla liikkeellään. Viejä on läsnä seuraajan herkyydelle. Kun molemmat kuuntelevat toisiaan, haluamatta muuttaa toisen tapaa vastata ja olla vuorovaikutuksessa, syntyy yhteinen tanssikokemus.
Haasteen paritanssin ja läsnäolon yhdistämisessä tekee se, että tanssi on opeteltava taito. Tanssi rakentuu yleensä musiikin (voidaan tanssia myös ilman musiikkia), ennalta määriteltyjen askellustapojen ja viennin ja seuraamisen palasista. Tanssitaidon oppimiseen tarvitsemme aikaa ja harjoittelua. Taidon kehittymisessä tavoitteiden asettelulla, niiden saavuttamisella ja palautteen saamisella on merkitystä taidon kehittymisen kannalta. Läsnäolon myötä riisumme tanssihetkestä pois odotukset ja tavoitteet. Tanssijan tulee ikään kuin heittäytyä tuntemattomaan. Molempien tanssijoiden tulee luottaa siihen, että yhdessä otetuissa askeleissa ja toisen kuuntelemisessa on kaikki.
Miltä läsnäolo tuntuu? Se tuntuu hetkeltä, joka on siinä. Niiltä tunteilta ja tuntemuksilta, joita kehossa on siinä hetkessä. Läsnäolo on hetki ja jokainen hetki on uusi.
Miltä läsnäolo tuntuu? Se tuntuu hetkeltä, joka on siinä. Niiltä tunteilta ja tuntemuksilta, joita kehossa on siinä hetkessä. Läsnäolo on hetki ja jokainen hetki on uusi.
MiiA <3
