Tanssissa liikkeellä on muoto. Muodon määrittävät tanssija itse - yksin tai yhdessä tanssiparin kanssa, tanssilajille ominaiset piirteet, musiikki sekä ympäristö. Seuratanssikulttuurissa tanssiympäristöinä voivat olla niin perinteinen lavatanssit, illan istujaiset, juhlat tai vaikka treenisali. Jokainen tila mahdollistaa erilaisen lähestymistavan tanssiin ja sen toteuttamiseen.
Viime viikon aikana olen ollut saanut olla läsnä erilaisissa tanssihetkissä niin lavatansseissa, treeniynmpäristössä kuin ystävän kokemuksen myötäeläjänä. Näistä kokemuksista nousee esiin liikkeen - tanssin arvostus. Ymmärrys siitä, miten henkilökohtainen asia tanssi on. Miten tärkeä on tiedostaa, että liike on henkilökohtaista ja sen kautta on mahdollista ilmaista erilaisia tunteita, olotiloja ja ajatuksia.
Kuluvalla viikolla kirjoitin näistä teemoista, muutaman lauseen ystäväni Facebook-postauksen alle ja nostan ne nyt laajemmin esiin tässä kirjoituksessa.
"Tanssi on henkilökohtainen kokemus, jonka seuratanssikulttuurissa olemme valmiita jakamaan tuntemattomienkin kanssa. Tämä edellyttää uskallusta asettaa itsensä toisen nähtäväksi sillä osaamisella ja persoonalla mikä siinä hetkessä on."
Tanssi on henkilökohtainen kokemus. Liike on meissä syntymähetkestä lähtien kun vedämme ensimmäisen kerran keuhkot täyteen ilmaa. Tulemme osaksi kohdun ulkopuolista maailmaa ensimmäisestä henkäyksestämme lähtien. Reagoimme ympäristöömme ja muihin ihmisiin liikkeen ja äänen kanssa. Olemme vuorovaikutuksessa ja käsityksemme itsestä ja ympäristöstä muodostuvat kun liikkumme, tarttumme kiinni ja päästämme irti.
Tanssi on tuota samaa liikettä. Nostamme käden ylös, pyöritämme rannetta ja käsi palaa takaisin alas. Tanssikontekstiin tuotuna tuolla liikeketjulla voin koristella musiikista fraasin lopun, tuoda esiin kappaleen sanoja tai instrumentin soolo-osuuden. Liikkeen kautta nostan esiin jotain sellaista, mikä resonoi itseäni. Liike voi olla samanlainen kuin viereisellä tanssiparilla, mutta tullessaan näkyväksi minun kehostani siinä on persoonallinen signeeraus.
Tanssiessa asetan itseni liikkeen kautta näkyväksi. Miten epävarmalta sitä välillä tuntuukaan kun uusi viejä tulee hakemaan tanssimaan tai olen opettelemassa uutta tanssilajia. Epävarmuus omasta osaamisesta koputtaa olkapäällä. Siinä hetkessä tietoisesti asettaa itsensä alttiiksi epävarmuudelle ja haluaa luottaa, että tanssipari hyväksyy sen, että en välttämättä ole yhtä taitava kuin hän. Muut tanssijat tuskin asiaan kiinnittävät huomiota, mutta paritanssissa onnistumisen palaute on niin välitön suhteessa tanssipariin. Liikun väärään suuntaan, astun varpaille tai menen sekaisin omissa askelissani. Tanssipari huomaa sen heti ja virheet (jos haluamme niitä sellaiseksi kutsua) vaikuttavat myös toisen tanssikokemukseen. Punastun, nolostun ja pyydän anteeksi kömpelyyttäni.
Taidokas tanssija mitataan juuri noissa epäonnistumisen hetkissä. Tilanteen päällä oleva viejä (seuraaja) rauhoittaa tanssin, antaa minun löytää oikeat askeleet ja jatkamme vasta sen jälkeen. Hyvällä tuurilla hän sanoittaa asian rohkaisevasti niin, että voin rauhassa hengähtää ja rentoutua. Askeleet, rytmi ja ilo tanssiin löytyvät. Nuo kyseiset hetket ovat avain moneen hyvään ja tanssia pidempään kannattelevaan voimaan - luottamukseen. Molemmat tanssijat voivat luottaa siihen, että se taidollinen osaaminen, mikä siinä hetkessä on, on riittävä. Kokonaisuuden kannalta ollennaisinta on luopua tavoitteista ja luoda tanssikokemus molempien taitotasoon suhteuttaen.
Onnistunut tanssikokemus rakentuu palasista, joista luottamus on yksi vahvoista pilareista. Luottamuksen myötä molemmat tanssijat voivat liikkeen kautta antaa itsensä tulla näkyväksi. Luottamuksessa molemmat tanssijat arvostavat liikettä ja ymmärtävät sen, että tanssi saattaa toiselle olla hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Luottamus rikkoutuu ja liikeen vapaus häviää, jos toinen sanoin tai teoin viestittää arvioivansa tai arvottavansa tanssikokemusta. Tämän vuoksi käännän ajatusmaailman niin, että jokainen tanssihetki on luottamuksen osoitus. Toinen haluaa ja uskaltaa jakaa tanssihetken kanssani - siitäkin huolimatta, että aina ei askeleet mene yksiin.
MiiA
"Seuratanssikulttuurin pystyssä pysyminen edellyttää, että voimme tanssijoina luottaa siihen, että riitämme tanssikaveriksi sellaisena kuin olemme. Tanssitti meitä miten edistynyt tanssija tahansa.Tanssissa kohtaamme suurta uskallusta tulla nähdyksi sellaisena kuin olemme."
Tanssiessa asetan itseni liikkeen kautta näkyväksi. Miten epävarmalta sitä välillä tuntuukaan kun uusi viejä tulee hakemaan tanssimaan tai olen opettelemassa uutta tanssilajia. Epävarmuus omasta osaamisesta koputtaa olkapäällä. Siinä hetkessä tietoisesti asettaa itsensä alttiiksi epävarmuudelle ja haluaa luottaa, että tanssipari hyväksyy sen, että en välttämättä ole yhtä taitava kuin hän. Muut tanssijat tuskin asiaan kiinnittävät huomiota, mutta paritanssissa onnistumisen palaute on niin välitön suhteessa tanssipariin. Liikun väärään suuntaan, astun varpaille tai menen sekaisin omissa askelissani. Tanssipari huomaa sen heti ja virheet (jos haluamme niitä sellaiseksi kutsua) vaikuttavat myös toisen tanssikokemukseen. Punastun, nolostun ja pyydän anteeksi kömpelyyttäni.
"Tanssitaito on paljon enemmän kuin opetellut askeleet. Se on aitoa läsnäoloa, vuorovaikutusta ja toisen ihmisen kohtaamista kunnioittavasti."
Taidokas tanssija mitataan juuri noissa epäonnistumisen hetkissä. Tilanteen päällä oleva viejä (seuraaja) rauhoittaa tanssin, antaa minun löytää oikeat askeleet ja jatkamme vasta sen jälkeen. Hyvällä tuurilla hän sanoittaa asian rohkaisevasti niin, että voin rauhassa hengähtää ja rentoutua. Askeleet, rytmi ja ilo tanssiin löytyvät. Nuo kyseiset hetket ovat avain moneen hyvään ja tanssia pidempään kannattelevaan voimaan - luottamukseen. Molemmat tanssijat voivat luottaa siihen, että se taidollinen osaaminen, mikä siinä hetkessä on, on riittävä. Kokonaisuuden kannalta ollennaisinta on luopua tavoitteista ja luoda tanssikokemus molempien taitotasoon suhteuttaen.
Onnistunut tanssikokemus rakentuu palasista, joista luottamus on yksi vahvoista pilareista. Luottamuksen myötä molemmat tanssijat voivat liikkeen kautta antaa itsensä tulla näkyväksi. Luottamuksessa molemmat tanssijat arvostavat liikettä ja ymmärtävät sen, että tanssi saattaa toiselle olla hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Luottamus rikkoutuu ja liikeen vapaus häviää, jos toinen sanoin tai teoin viestittää arvioivansa tai arvottavansa tanssikokemusta. Tämän vuoksi käännän ajatusmaailman niin, että jokainen tanssihetki on luottamuksen osoitus. Toinen haluaa ja uskaltaa jakaa tanssihetken kanssani - siitäkin huolimatta, että aina ei askeleet mene yksiin.
MiiA
