maanantai 15. kesäkuuta 2020

Kiireettömyys kasvattaa uutta

Yhtenä viime viikon aamuna, kuten niin monena aikaisempanakin aamuna, kävin kävelyllä. Kello oli juuri ja juuri yli kuusi, kun ajatuksissa palaset loksahtelivat kohdilleen. Olin samaan aikaan vanhan ja uuden äärellä.

Valmistuin Seuratanssiperusohjaajaksi (Susel) muutama vuosi sitten. Sitä ennen olin kouluttautunut tanssi- ja liiketerapeuttiseksi ohjaajaksi. Valmistumisen jälkeen olen ohjannut seuratanssia niin Sekahaku ry:n kuin Auranlaakson kansalaisopiston kautta. Olen nauttinut valtavasti tanssin ilon jakamisesta, tanssijoiden onnistumisista ja hyvän vuorovaikutuksen muodostamisesta ryhmäläisten kanssa. Olen pyrkinyt maustamaan tunteja niillä aihioilla joita itse koen paritanssissa tärkeiksi: läsnäolo, toisen kuunteleminen ja vuorovaikutus. Näiden osa-alueiden tukena usein on oman kehon tunteminen, arvostaminen ja kunnioittaminen. Tanssi- ja liiketerapian perustutkinnon lopputyönä syntyi aikanaan aihio Tanssin Kosketus. Viime vuodet se on itänyt ajatuksissa -kypsynyt. Ja nyt, tuona aurinkoisena kesäaamuna se lähestulkoon huusi sisälläni, että "tee minut näkyväksi".

Sisäinen ääni, polte ja innostus on kasvanut päivä päivältä ja tästä alkaa matka - tunnen sen. Innostus konseptin suunnitteluun kasvaa. Samalla sisällä huhuilee epävarmuus, jonka tässä hetkessä kutsun mukaan matkalle. Katsotaan mitä tulevan pitää mutta sen tiedän, että tämän ahaa-elämyksen mahdollisti aika, oleminen ja epätietoisuuden hyväksyminen.

Miia