Aamumeditaation jälkeen kirjoitan yleensä huomioita ja ajatuksia päiväkirjaan. Haluan herätä aikaisin ja olla omien ajatusten, ideoiden ja tuntemusten ympäröimä. Tänään kirjoitin päiväkirjaan kysymyksen: miten pidän huolta itsestäni?
Viimeiset yhdeksän kuukautta ovat vaatineet itseohjautuvuutta. Työ-, koulu- ja vapaa-ajalla tehtävien sisällöt ovat laajentuneet. On tarvinnut ottaa käyttöön uusia teknisiä laitteita ja toimintatapoja, jotka omalta osaltaan ovat vieneet aikaa ja energiaa. Henkilökohtainen vastuu on lisääntynyt samalla kun yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat vähentyneet. Eristäytyminen työ- ja harrastusyhteisöistä ovat tuoneet mukanaan yksinäisyyden kokemuksen.
Välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja toivoa, että jokin kannattelee. Niissä hetkissä olen opetellut sanomaan ääneen, että tarvitsen halausta: syliä, mikä jakaa tuntemukseni siinä hetkessä. Läheisyyden ja läsnäolon merkitys ihmissuhteissa ovat korostuneet. Myös luottamuksen kasvattaminen jotain suurempaa kohtaan on lisääntynyt. Olen tietoisesti harjoittanut antautumista niiden asioiden kuljetettavaksi, jotka ovat jonkin suuremman käsissä.
Vuoden aikana olen pysähtynyt miettimään niitä asioita jotka antavat itselleni voimaa ja joista nautin: perhe, luonto, tanssi, lukeminen, kirjoittaminen, ystävät ja käsityöt. Miten nämä asiat näkyvät arjessani? Näkyvätkö? Miten saisin ne edes pienten hippusten lailla osaksi päivääni? Yhden silloin ja toisen tällöin.
Nyt vuodenvaihteen aikana nämä itseä ravitsevat asiat ovat nousseet pintaan. Vallitsevan tilanteen johdosta olen tarkastellut omia mielenkiinnon kohteita uusista näkökumista: Miten pidän huolta itsestäni? Miten tasapainotan ulkoiset odotukset ja sisäiset tarpeet? Omien voimanlähteiden tunnistaminen on oma prosessinsa. Mitkä asiat inspiroivat minua? Mille asialle haluaisin antaa enemmän tilaa elämässäni? Mistä asiasta olisi vuorostaan hyvä luopua? Tässäpä pohdittavaa näin vuoden alkuun 😊
MiiA
