Kosketuksen monimuotoisuus

Kosketus sen monimuotoisuudessaan kiehtoo minua ja luen siihen liittyviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Lokakuussa järjestän Turussa työpajan, mikä on rakennettu läsnäolon ja myönteisen kosketuksen ympärille. Aihe on tärkeä, sillä koen kosketuksen tärkeäksi osaksi lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Myönteisen, odotuksettoman ja läsnäolevan kosketuksen kokemukset helposti rajoittuvat varhaislapsuuteen, jolloin halaukset, silittelyt ja sylin tarjoaminen on luonnollista. Ihminen tarvitsee kosketusta elämän eri vaiheissa. Aikuisuuden myötä kosketustavat, niiden merkitykset, tavat ja tavoitteet laajenevat. Kosketuksella on merkittävä rooli aikuisten välisten romanttisten ja seksuaalisesti suhteiden muodostumisessa. Kosketustapojen laajentuessa koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen muuttuu ja ehkä jopa kokemusmaailmaltaan kaventuu.

Kosketus on luonnollinen osa ihmisen elämää ja sillä on merkittävä rooli ihmisten välisten vuorovaikutustilanteiden ja suhteiden syntymisessä. Kosketuksen äärelle syventyneenä olen saanut huomata miten monin eri tavoin kosketusta kuvataan ja kuinka monia eri tapoja on lokeroida ja jäsentää sitä monimuoista kosketuksen kirjoa, jonka ympäröimänä elämme. Haastavaksi kosketuksesra kirjoittamisen ja puhumisen tekee se, että kosketustapoja on erilaisia ja jokainen kosketustapa pitää sisällään hetkeen sidotun tarkoituksen ja merkityksen. Se minkälainen suhde koskettajalla ja kosketettavalla on toisiinsa vaikuttaa siihen, miten kosketus tulee tulkituksi ja koetuksi. Olemme siis sanomattomien viestien, tulkintojen ja tunteiden äärellä.

Myönteisen ja läsnäolevan kosketuksen työpajassa kunnioitamme sitä ajatusta, että jokainen kosketus on viesti. Se, mitä työpajan kosketusharjoituksilla haluamme viestittää on nähdyksi tulemisen ja arvostuksen sanoma. Sellaiselle, mikä ei odota vastapalvelusta tai toivo jotain asiaa tapahtuvaksi myöhemmin. Aamupäivä on pyhitetty pyyteettömälle ja odotuksettomalle kosketukselle sekä niille ajatuksille ja tunteille, jotka mahdollisesti nousevat esiin läsnäolon ja hiljentymisen myötä.
Tila ja osallistujat yhdessä rakentavat hetkestä turvallisen, jolloin jokaisella on mahdollisuus rentoutua ja kokea myönteisen kosketuksen voima.

Tervetuloa mukaan. Lisätietoa Läsnäolon & myönteisen kosketuksen työpajasta löydät tapahtuman sivuilta:
https://www.facebook.com/events/448964692499503/

MiiA

Kehomuisti - vuoropuhelu itseni kanssa

Sade hakkaa saunamökin peltikattoon. Muutin matkaofficen saunatupaan, jossa tiiliseinästä huokuu lämpö ja seinälaudoista puun tuoksu. Jalat peiton alla ja sormet näppäimillä tapailen kehokokemusta, mikä jätti pureksittavaa tuleviin päiviin.

Olen nuoresta tytöstä asti käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti vyöhyketerapiassa. Palaan hänen luokseen ajoittain kun kehoni kolkuttaa ja mieli etsii vastauksia. Vuosien aikana olen tiedostanut kehon ja mielen yhteyden sekä sen, miten herkästi oma kehoni toimii tulkkina sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Asian tiedostaminen on yksi askel, mutta oppipolku keho-mieli yhteyden parissa on loputon. Satuhierontaohjaajana toimiminen sekä tanssi- ja liiketerapian opinnot ovat vahvistaneet ymmärrystä tästä synkronismista.

Kosketus - lempilapseni, josta puhun eri yhteyksissä. Näen kosketuksen osana kaikkea ympärillämme olevaa. Kosketus on läsnä siellä, missä olemme yhteydessä elollisen luonnon kanssa. Koskettaa ja tulla kosketetuksi. Yksinkertaista, mutta mitä syvemmälle kosketukseen perehtyy, sitä monivivahteisemmaksi asia rakentuu .

Kävin hierojalla. Olen löytänyt loistavan hierojan, josta huokuu kunnioitus asiakasta kohtaan, läsnäolo ja rauhallisuus. Juuri sitä, millä tavoin haluan tulla kohdatuksi. Ympäröivä seesteisyys antaa itselleni tilaa kuunnella, mitä kehoni minulle kertoo.
Viime kerralla havahduin siihen, miten kävin vuoropuhelua oman kehoni kanssa. Koin, että siinä missä hieroja löysi kipeitä  kohtia, halusi kehoni kertoa minulle jotain. Osittain löysin vastaavuuksia kipukohtien ja tunnelukkojen kanssa. 

Nielin havahtumisen kautta silmäkulmaani pyrkineet kyyneleet. "Vahva nainen kantaa asiansa suorin selin" - oli ajatus, mikä piti huolta siitä, että havainnot jäivät itselle. Olisin kuitenkin halunnut lausua ne ääneen.
Onneksi päiväkirja on neutraali kuuntelija, jolle voin kokemuksen jakaa. Kannustan siihen myös muita. Ajatukset ja tuntemukset on hyvä saada purettua ulos.

Voiko kosketus kokemuksena olla näin vahva?
Miksi? Miksi kosketuksen nostamat tuntemukset ja ajatukset jäivät sanomatta?
Miksi koin tarpeelliseksi sanoa ne ääneen?

Kyllä, kosketus voi olla lempeä ankkuri läsnäoloon ja tietoisuuteen omasta kehosta. Menneistä tapahtumista ja tuntemuksista. Jälkikäteen asiaa mietittyäni, olen sitä mieltä, että pelko häpeästä ja nähdyksi tulemisesta estivät sanojen tulemisen ulos. Kokemuksen jakaminen tuntui paljastumiselta.

Kosketus menee niin syvälle kehomuistiin, että sieltä nousevat asiat eivät aina ole kevyemmästä päästä. Tietoisuuteen nousevien tuntemusten sanoittaminen tuntuu pelottavalta, mutta samalla tarpeelliselta. Puhuminen, kirjoittaminen, maalaaminen tai liike -tanssi, antavat asioiden väliin ilmaa ja etäisyyttä, mikä helpottaa asioiden jäsentämisessä itselle. Itse päädyin kirjoittamiseen.

Kehokokemus konkretisoi minulle sen, kuinka kaunis ja herkkä asia kosketus on. Se saattaa kehomuistin syövereistä nostaa esiin mitä herkimpiä ajatuksia ja tunteita.

Kiitos kosketuksen. Kosketuksen muotojen ja olemassaolon tutkimisen kautta itsetuntemukseni on kasvanut intohimoksi ymmärtää ja oppia lisää itsestä ja elämästä.

Taitoa, tunnetta vai tunnetaitoja?

Taannoin kokemani tanssikohtaamisen sekä seuratanssiohjaajuuteni myötä palaan ajoittain miettimään sitä missä määrin tanssissa tarvitaan taitoa ja missä määrin tunnetta.
Aihepiiri on iänikuinen ja oma pohdintani ei tule siihen antamaan sen oikeampaa vastausta, mutta yhden näkökulman tai ajatuksen ainakin lisää - toivottavasti.

Peilaan ajatukseni omaan tanssikokemukseen sekä siihen, että seuratanssiohjaajana tavoitteena kursseilla on tanssitaidon opettaminen. Näkökulmani tanssin opettaiseen on kokonaisvaltaisessa liikkeessä. Siinä, että tanssija ensin tuntee ja tiedostaa liikkeen omassa kehossaan ja sen jälkeen havainnoi miten omasta liikkeestä tulee yhteistä liikettä - paritanssia. Tämä on vahvasti tuntisuunnitteluni ja opetukseni lähtökohtana.

Seuratanssi on useiden tanssilajien, tyylien ja niiden yhdistelmien sulatusuuni. Musiikin soidessa miellämme kuulemaamme rytmiin tietyt askeleet. On hyvä ja tietyllä tavalla turvallista opetella kullekin tanssilajille yhteisesti sovittu tapa liikkua,  jolloin se antaa varmuutta viedä tai seurata tanssiparia. Monipuolinen kuviomateriaali esimerkiksi kädenalitansseissa puolestaan rikastaa tanssia ja antaa välineitä musiikin mukaiseen tulkinnalliseen tanssiin.

Joskus sitä kuitenkin tanssikokemus jää ontoksi, vaikka käytössä on ollut monipuolinen kuviomateriaali hauskoine kikkoineen ja omasta mielestä seuraaminenkin on sujunut ilman suurempia varpaille astumisia.
Miksi tanssi ei jättänytkään huippufiilistä vaikka taidollisesti tanssi sujui puolin jos toisin yhteisenä tanssina?

Tässä kohdassa nostan tärkeäksi puhua tanssin - liikkeen tuntemisesta. Jaan tuntemisen kahteen osaan: fyysiseen liikkeeseen ja sen tietoiseen tuottamiseen sekä liikkeen/tanssin aikaan saamien tunteiden tuntemiseen. Tanssi koskettaa myös tunnetasolla. Parista välittyy muun muassa se onko hän ollenkaan halukas tanssimaan seuraavaa tahtia vai olisiko tauon pitäminen ollut kivempi vaihtoehto. Tällöin voi puhua myös tanssin tunteesta. Millä ajatuksella tanssin. Mitä kehonkielellä sanattomasti viestitän toiselle.

Tanssi on liiketaidon lisäksi tunnetaitoja.  Paritanssissa molemmat tanssijat haluavat tanssia toisen kanssa. Se lienee perusajatus? Muutenhan tanssi olisi soloa duona, josta kumpikaan ei todennäköisesti saa sitä iloista tanssifiilistä. 

On kahden tanssijan oma liike, jota molemmat muovaavat tukemaan yhteistä tanssia. Jotta tämä on mahdollista, tulee tanssijan tunnistaa liike ensin omassa kehossa. Tämän lisäksi tulee olla hereillä siitä minkälaista tanssiparin liikelaatu on. Nämä asiat saattavat kuullostaa vierailta ja kaukaisilta, mutta käytännössä kehomme reagoi toisen ihmisen liikkeeseen. Yhteinen tanssi syntyy juuri tuosta hienovaraisesta oman ja toisen ihmisen tuntemisesta.

Näiden ajatusten myötä toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi 

Tanssin Kosketus - tanssiretriitti Yläneen Valasrannalla la 6.7. klo 12.00-18.00.

Päivän aikana annamme aikaa juuri oma kehon liikkeen tuntemiselle ja kokemiselle. Päivä on vuorovaikutteinen, lempeä ja ajatuksia herättelevä.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Lisätietoa tapahtumasta: 

https://www.facebook.com/events/355910891720233/

Ensikosketus kosketukseen

Tänään pysähdyin miettimään ensi kosketustani kosketukseen. Siihen hetkeen, kun minulle avautui kosketuksen maailma. Tulin tietoiseksi siitä, kuinka paljon tapahtuu hetkessä kun kosketamme tai tulemme kosketetuksi. Kuinka luonnollinen, alkuvoimainen ja tarpeellinen asia kosketus on, mutta samalla kosketuksesta puhuminen ja kirjoittaminen usein liittyy vanhemmuuden tai hoitotyön viitekehykseen.

Siitä on lähestulkoon kahdeksan vuotta kun näin Facebookissa mainoksen Satuhieronnasta. Mainos puhutteli minua, sillä esikoiseni oli taaperoiässä ja koin kosketuksen tärkeäksi osaksi äitiyttä. Halusin ymmärtää ja tietää kisketuksesta enemmän. Päästä aiheen äärelle. Muutaman kuukauden päästä osallistuin Satuhieronta koulutukseen, mikä on toiminut alkusysäyksenä polullani läsnäolon ja myönteisen kosketuksen maailmaan. Se matka on tuonut elämääni syvyyttä ja voimaa. Se on jalostunut ja saanut uusia muotoja kuten Tanssin Kosketus.

Satuhieronta - koulutuksessa havahduin kosketuksen voimaan ja siihen, mikä merkitys omalla asettumisella hetkeen ja toista ihmistä kohtaamiseen on. Tuo havahtuminen on herättänyt tiedonjanon. Halun ymmärtää, kokea, puhua ja kirjoittaa kosketuksesta. Suunnattoman kaunis, herkkä ja henkilökohtainen asia, mikä moniulotteisuudessaan pistää tutkimaan niin itseään kuin suhdettaan ympäristöön.

Kosketus, koskettaminen - myönteisellä ja  kunnioittavalla tavalla on puhutellut minua nämä vuodet. Oma matkani on ollut tutkimusmatka, mikä muutama kuukausi sitten toi eteeni mahdollisuuden kirjoittaa kosketuksesta. Kirjoitukseni julkaistaan tulevana maanantaina.

Tässä lyhyesti taustaa sille, miten myönteinen kosketus on kulkenut matkassani viimeiset seitsemän vuotta.

Manantaina siis lisää kosketuksesta.

MiiA

Tanssisylissä valovuosien päässä

Osallistuin edellisviikonloppuna OAMK avoimen ammattikorkeakoulun Paritanssilabra opintoihin Tampereella. Opintojen tavoitteena oli syventyä paritanssin mahdollisuuksiin kokeillen, tanssien ja keskustellen. Kouluttajina toimivat Anni Heikkinen, Anssi Kirkonpelto ja Liisa Kontturi-Paasikko.

Osallistujaryhmä oli heterogeeninen kokonaisuus pitkän linjan tanssijoita, juuri hetki sitten tanssipolkunsa aloittaneita, vuosien kokemuksen omaavia seuratanssiopettajia sekä muutaman vuoden tanssiohjauksia tehneitä kuten kirjoittanut itse.

Kahden viikonlopun antina omasta ohjaajan ja tanssikokemuksen näkökulmasta nostan tässä kirjoituksessa koulutusviikonloppuun välissä palautettujen väliaikatehtävien purun ja siitä syntyneet keskustelut.

Yksi mieleenpainuvista puheenvuoroista oli yhden viejän kokemuskertomus oman kumppaninsa kanssa tanssimisesta.
Hän kertoi tanssihetkestä, jossa huomasi että tanssiystävä oli valovuosien päässä vaikka tanssiteknisesti tanssi sujuikin hyvin. Arvokas huomio siitä, miten aistimme toinen toisistamme tunnelmia ja olotiloja. Aistimme sitä energiaa mikä virtaa välillämme.

Tanssisylissä aistimme herkemmin tuon energian olemassaolon. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Huomion suuntaamiseksi oman kehonliikkeen kautta yhteiseksi liikkeeksi  - tanssiksi. Huomion suuntaamisessa yksinkertaisesti keskitymme siihen hetkeen, jossa olemme. Keskitymme askeleisiin, vasteen kautta syntyvään dialogiin tanssipari kanssa. Ikäänkuin pysähdymme hetkeen, mikä samaan on aikaan liikkeessä.

Usein mietimme mikä saa aikaan sen kuuluisa flown-tilan. Hetken, jossa parin kanssa tanssiminen sujuu kuin unelma. Tässä esimerkissä toinen tanssijoita oli huomannut, että yhteisestä tanssista puuttui se mansikka kakun päältä.

Toisilleen näin läheiset tanssijat uskaltavat, voivat  ja pystyvät ottamaan asia  puheeksi. Hellävaroen - tottakai. Ehkä toisen mieltä painaa jokin, tanssilattialla näkyy paljon tuttuja kavereita tai jostain muusta syystä asettuminen tanssisyliin ei onnistu sillä kertaa.

Arvostan kertomuksen jakaneet viejän avoimuutta tuoda huomionsa yhteiseen keskusteluun. Läsäolosta on alettu puhumaan enemmän seuratanssin eri yhteyksissä. Asia itsessään ei ole uusi, sillä niitä unohtumattomia tanssihetkiä on koettu ennenkin. Nyt siihen on kiinnitetty enemmän huomiota ja rakennuspalikka tuon flown löytämiselle on tunnistettu.

Tuo kyseinen rakennuspalikka toimii eri vuorovaikutustilanteissa ja hetkissä omanlaisellaan tavalla. Se ei ole automaatio eikä se tule osaksi tanssia tavoitteellisen pyrkimyksen kautta. Tämä seikka tekee kokemuksesta niin ainutlaatuisen. Läsnäolon yksi olemassaolon perusta on odotuksettomuus. Niin itseä, omaa tanssia kuin tanssiparia kohtaan. Ikäänkuin keskustelisit toisen kanssa ja sanoina toimii liike. Keskustelussakaan et tiedä mitä toinen on sanomassa. Kuuntelet, koet ja vastaat. Olet siinä hetkessä.

Tanssiterveisin Miia

Tanssin juurevuus löytyi Asahin kautta

Aloitin tällä viikolla pop up Asahi -tuntien ohjaamisen eri puolilla Auranmaata. Asahia voi harjoittaa missä ja milloin vain ja kesä antaa mahtavat puitteet harjoitteen tekemiseen ulkona. Tarkoitukena on viedä Asahi harjoittelu ulos luonnon keskellä ja samalla toteuttaa lähimatkailua. Näiden pop up -tuntien lisäksi aloitan ensi viikolla Asahi-tuntien ohjaamisen Tanssiseura Sekahaku ry:n kautta. Tunnit pidetään ikään kuin lämmittelynä sen jälkeen alkaville tanssikurssille. Mielestäni Asahi tukee loistavasti tanssin harrastamista. Siksi tähän postaukseen kirjoitin vähän omasta Asahi-matkastani sekä Asahin soveltuvuudesta tanssin tueksi.

Löysin Asahin ihana sattumalta. Minua oli pyydetty ottamaan mainoskuvia Asahi-tunnista kansalaisopiston opinto-ohjelman taittoa varten. Menin sovittuun aikaan paikalla ja avasin salin oven. Vastassa oli hiljaisuus, rauhallisten liikesarjojen tuoma läsnäolo ja keskittyminen. Olin myyty. Hipsuttelin hiljaa kurssilaisten välissä ja yritin olla häiritsemättä kurssilaisia kuvaamisellani. Tuo rauha välittyi minuun ja myöhemminkin kun tuli mahdollisuus kouluttautua Asahi ohjaajaksi otin mahdollisuuden vastaan.

Vuosien aikana olen ohjannut useita Asahi -ryhmiä. Olen pitänyt näytetunteja, lyhyitä ja pidempiä kurssikokonaisuuksia. Osallistujien palautteista nousee esiin se, miten liikkeen myötä keho yhtäaikaisesti rentoutuu ja on valpas. Miten Asahin kautta harjoittaja on löytänyt kosketuksen siihen, miten hengitys kulkee ja mistä liike syntyy.

Itselleni Asahi on avannut kokonaisen maailman. Sen myötä olen saanut yhden keinon yhdistää kiinnostukseni liikeestä, hengityksestä ja läsnäolosta. 

Minulle Asahi on tuonut rauhaa ja läsnäoloa. Liikesarjojen myötä olen harjoituskerrasta toiseen oppinut uutta itsestä suhteessa tilaan, muihin läsnäolijoihin sekä liikkeeseen. Tanssiini Asahi on tuonut vahvuutta ja juurevuutta. Sovellan kehomuistini kautta asioita tanssin liikekieleen. Perusta liikkeen muodostumiselle on sama. Asahin myötä olen tullut tietoisemmaksi painopisteen asettumisesta, liikkeen voimasta ja rentoudesta. Siinä missä tunnistan liikkeen kehossani sisältä ulospäin, minun on myös helpompi olla hereillä suhteessa ympäristöön. Paritanssissa tämä auttaa viejän seuraamista ja hänen liikkeeseen vastaamista.

Tanssijalle Asahin harjoittamisen haasteena on hiljaisuus. Liikesarjat tehdään hengityksen rytmiä mukaillen omaan tahtiin. Musiikkia ei lähtökohtaisesti käytetä, sillä musiikki helposti vie mennessään ja harjoittaminen saattaa lähteä mukautumaan sen tahtiin. Asahissa jokainen keskittyy omaan harjoitukseensa ja liikkeen rytmi löytyy jokaisesta itsestään.

Asahi on yksilöharjoittelua, joten voi olla tarpeellista kysyä, miten se tukee paritanssia?  

Yksilöharjoituksesta paritanssiksi. Näkisin, että kaikessa tanssimisessa liike on hyvä löytää oman kehon kautta ja siitä soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Paritanssissa olennaista on liikkeen mukautuminen yhteiseksi liikkeeksi, jolloin tanssikokemuksesta tulee molemmille tanssijoille mieluinen. Asahi tukee liikkeen hahmottamista ja kuunteluherkkyyttä, jolloin tanssiparin kuunteleminen ja  liikkeen mukauttaminen helpottuvat.

Tule rohkeasti kokeilemaan Asahia!

MiiA