Tarina syntyy sisäisen äänen kuuntelusta

Tarina saa hymyn huulille. Tarinassa kaikki on mahdollista. Tyttäreni kertoi äidinkielen kirjoituksestaan. Miten annetut aiheet eivät kiinnostaneet, vaan hän valitsi omansa. Kirjoituksesta tuli niin hyvä, että opettaja luki sen koko luokalle. Tarina kertoi kahvikupista.

Istun lattialla kuten niin usein aamuisin. Yhteys maahan - kannattelee ja antaa tukevan alustan. Tämän aamun meditaatio harjoitti hellittämistä. Perhe alkaa heräillä kokoontuen olohuoneeseen. Siitä alkaa tarina. Jäänkö kuuntelemaan mitä toisilla on kerrottavanaan? Miten he heräävät alkavaan päivään ja mitä ajatuksia uusi päivä heissä herättää. Uskallanko vain hengittää ja antaa hiljaisuuden ympäröidä meidät pian sarastavaan aamuun? Kuuntelenko hiljaisuudesta syntyvää tarinaa? 

Tuo aamuinen kertomus herätti itsessäni iloa. Lapsen rohkeus valita oman tarinansa aihe. Kirjoittaa siitä, mikä innosti häntä. Lopputulos oli hyvä ja opettajakin luki sen ääneen. Tarinan aiheella ei ollut väliä. Hyvä tarina syntyi innostuksesta ja luottamuksesta omaa ääneen. 

Sen on elämä vuosien varrella minulle opettanut. Oman äänen kuuntelu on kaiken kantava voima ja samalla niin hauras taito, minkä niin helposti kadottaa ympäröivien äänten sekamelskaan: ympäristön asettamiin odotuksiin, muiden ihmisten tarpeisiin ja totuttuihin tapoihin. 

Oman sisäisen äänen kuuntelu vaatii myös rohkeutta. Uskallanko kuunnella sisäistä ohjausta ja tulla näkyväksi sellaisena kuin olen? Valita polun jonka tarinan kertominen inspiroi. Tarinan, josta tulee niin hyvä, että se inspiroi muitakin. Vai valitsenko valmiiksi annetun tarinan? 

Ihailen niitä, jotka uskaltavat elää oman sisäisen äänen ohjauksessa. Heistä huokuu ilo ja rauha sekä luottamus. Heillä on se jokin, ainutlaatuinen suhde elämään. Voimaan, joka mielestäni tekee elämän merkitykselliseksi. Voimaan, jota etsin.

MiiA

Pidän huolta itsestäni

Ikkunasta näkyy pimeää. Ohi kulkevan auton valokeilat osoittavat tietä, mutta hetken kuluttua sekin katoaa. Ikkunasta heijastuu omakuva sekä olohuone, jonka lattialla istun. Ulkona oleva pimeys kääntää huomion sisäänpäin. Mitä on tässä ja nyt?

Aamumeditaation jälkeen kirjoitan yleensä huomioita ja ajatuksia päiväkirjaan. Haluan herätä aikaisin ja olla omien ajatusten, ideoiden ja tuntemusten ympäröimä. Tänään kirjoitin päiväkirjaan kysymyksen: miten pidän huolta itsestäni?

Viimeiset yhdeksän kuukautta ovat vaatineet itseohjautuvuutta. Työ-, koulu- ja vapaa-ajalla tehtävien sisällöt ovat laajentuneet. On tarvinnut ottaa käyttöön uusia teknisiä laitteita ja toimintatapoja, jotka omalta osaltaan ovat vieneet aikaa ja energiaa. Henkilökohtainen vastuu on lisääntynyt samalla kun yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat vähentyneet. Eristäytyminen työ- ja harrastusyhteisöistä ovat tuoneet mukanaan yksinäisyyden kokemuksen.

Välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja toivoa, että jokin kannattelee. Niissä hetkissä olen opetellut sanomaan ääneen, että tarvitsen halausta: syliä, mikä jakaa tuntemukseni siinä hetkessä. Läheisyyden ja läsnäolon merkitys ihmissuhteissa ovat korostuneet. Myös luottamuksen kasvattaminen jotain suurempaa kohtaan on lisääntynyt. Olen tietoisesti harjoittanut antautumista niiden asioiden kuljetettavaksi, jotka ovat jonkin suuremman käsissä.

Vuoden aikana olen pysähtynyt miettimään niitä asioita jotka antavat itselleni voimaa ja joista nautin: perhe, luonto, tanssi, lukeminen, kirjoittaminen, ystävät ja käsityöt. Miten nämä asiat näkyvät arjessani? Näkyvätkö? Miten saisin ne edes pienten hippusten lailla osaksi päivääni? Yhden silloin ja toisen tällöin. 

Nyt vuodenvaihteen aikana nämä itseä ravitsevat asiat ovat nousseet pintaan. Vallitsevan tilanteen johdosta olen tarkastellut omia mielenkiinnon kohteita uusista näkökumista: Miten pidän huolta itsestäni? Miten tasapainotan ulkoiset odotukset ja sisäiset tarpeet? Omien voimanlähteiden tunnistaminen on oma prosessinsa. Mitkä asiat inspiroivat minua? Mille asialle haluaisin antaa enemmän tilaa elämässäni? Mistä asiasta olisi vuorostaan hyvä luopua? Tässäpä pohdittavaa näin vuoden alkuun 😊 

MiiA

Lahjaksi aikaa ja yksi halaus

Juhlahumun keskellä ehditkö hengähtää? Maistella suklaan makua, tuoksutella joulun tuoksuja, kuunnella keskusteluja ympärilläsi tai kuunnella joululauluja? Ehditkö olla ja hengittää? 

Aloitin syksyllä Mindfulness tunnetaitovalmentaja -koulutuksen. Olen ottanut tietoisen askeleen tutustuakseni omaan sisäiseen maailmaani. Nyt näin joulun alla, pitkän syksyn päätteeksi, olen miettinyt läheisyyttä. Toisen ihmisen läsnäolon merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Olen kaivannut keskusteluja - ajatonta ajatusten jakamista. Tanssia - iloa ja riemua, syviä tunteita. Halauksia - viestiä siitä, että toinen on tärkeä: luottamusta ja välittämistä.

Muutama viikko sitten halasin ystävää. Henkilöä, johon olen saanut tutustua lähemmin tämän syksyn aikana. Vasta hiljan olemme jakaneet yhteisen harrastuksen, jonka parissa on ollut aikaa jutella ajankohtaisista polttavista puheenaiheista sekä hiljentyä syvien tunteiden ja kokemusten äärelle. 

Kotiin lähtiessä halasimme. Lupaa kysymättä, sponttaanisti ja ystävällisesti. Halasimme kuten ystävien kesken on joskus tapana: kursailematta, sponttaanisti. Kaunis teko ja itselleni merkittävä hetki huomata, miten olin kaivannut halaamista. Toisen ihmisen oloa lähellä.

Halaus on hyvin voimaannuttava teko silloin, kuin se tapahtuu kahden toisensa tasavertaisesti kohtaavan ihmisen kesken. Siinä molemmat avaavat oman tilansa toiselle.  Halauksessa voi aistia ja tuntea monenlaisia asioita: onko toinen läsnä, onko hän varautunut vai rento, onko halauksessa mukana jokin tunne tai asia. Tämä kyseinen hetki antoi itselle voimaa. Siinä hetkessä oli läsnä välittäminen ja kiitollisuus.

Halauksessa kosketamme toisiamme. Myönteinen halaus ja kosketus puolestaan rentouttavat niin kehoa kuin mieltä. Hyvän olon tunne lisääntyy ja stressitaso laskee. Kosketus on tärkeä aisti. Se välittää meille paljon tietoa ympäristöstä, jossa olemme. Pinnoista, materiaaleista, lämpötilan eroista. Kosketuksella tulemme tietoiseksi siitä mitä ympärillämme on ja missä itse olemme. Se myös välittää ja herättää tunteita. Myönteinen kosketus mahdollistaa näkyväksi ja kohdatuksi tulemisen.

Ajassa, jossa olemme nyt, on toivottavaa pitää etäisyyttä toisiimme. Tänään - jouluaattona voit antaa itsellesi lahjaksi aikaa ja tietoisen halauksen.

Meditaatio

Istahda johonkin paikkaan niin, että voit tuntea olosi mukavaksi.

Aseta jalanpohjat tukevasti lattiaa vasten ja pidä selkä ryhdikkäänä.

Hengitä kolme kertaa syvään: tunne sisään- ja uloshengitys nenän, rintakehän tai vatsan alueella.

Ota itseäsi kämmenistä kiinni ja hiero niitä kevyesti toisiinsa. 

Voit tunnustella miltä kätesi tuntuvat: pehmeiltä, kuivilta, kylmiltä, lämpimiltä vai joltain muulta? Tule tietoiseksi tästä tuntemuksesta.

Hengittää rauhassa muutaman kerran syvään.

Seuraavaksi voit tunnustella miltä kosketuksesi tuntuu käsiäsi vasten: hellältä, kovalta, vaativalta, lempeältä vai joltain muulta? Tule tietoiseksi kosketuksestasi. 

Hengittää rauhassa muutaman kerran syvään.

Hiero käsiäsi yhteen rauhallisesti ja tietoisesti. Kittää käsiäsi siitä, mitä kaikkea ne ovat tänään tehneet ja mahdollistaneet.

Hengittää rauhassa muutaman kerran syvään.

Siirry koskettamaan käsivarsia kevyin, rauhallusin painalluksi. Hengittäen rauhallisesti samalla sisään ja ulis.

Lopuksi halaa itseäsi ja kiitä siitä, että annoit itsellesi lahjaksi aikaa ja tämän halauksen. 💜

MiiA

Tanssissa on mun juuret

Tämän aamun spotify-listan biisin Suutele suulle (Elastinen) sanat pysäytti. Kuuntelin kappaleen useampaan kertaan ja kahmin siitä virrannutta voimaa. Miten osaisin ottaa itseeni laulun sanoman ja elää tätä hetkeä täysillä.

Nyt on takana päivän askareet ja ynnään yhteen mitä koin ja kenet kohtasin. Töissä olin onnekas saadessani kohdata työystäväni pitkän tauon jälkeen. Olla läsnä kiireettä - ajatuksella.

Illalla ohjasin Tanssin Kosketus -työpajan Turun kansantanssin ystävien Kumppampäi-tanssiryhmälle. He ovat syksyn aikana harjoitelleet ohjelmistoonsa uusia tansseja, joissa kosketuksella tärkeä rooli. Tanssien koreografiasta vastaa Eikku Haahti, kappaleiden sanoituksista Eeva Purosalo ja sävellyksistä Jari Paavola. Minulle esitettiin mahdollisuus työstää ryhmän kanssa kosketuksen olemassaoloa tanssissa.

Ryhmä on itselleni tuttu vuosien takaa. Osan nykyisistä tanssijoista tunnen omilta lapsuusvuosilta. Ihana päästä heidän kanssaan kokeilemaan uutta ja katsoa mitä kosketuksen tarkempi tarkastelu mahdollisesti tuo heidän omaan tanssiinsa sekä harjoiteltavaan koreografiaan.

Ryhmän työskentely oli avointa ja keskustelevaa. Välillä teki mieli hypätä mukaan joukkoon ja kokea ryhmän voima ja heidän toisilleen antama tuki. Ohjasin harjoitukset oman kehon kuuntelusta parin ja ryhmän kanssa tehtäviin kosketusharjoituksiin. Tunteet nousivat pintaan olemalla läsnä heidän kokemuksissaan.

Pyysin osallistujilta palautetta tuntien jälkeen. Kaikki olivat valmiita avamaan kokemustaan ja sitä miltä kosketus tuntui. Merkityksellisiä pohdintoja. Kosketuksen ja koskettamisen kokeminen on aina henkilökohtainen ja ainutlaatuinen kokemus. Siinä ei ole oikeaa tai väärää. Kosketus on ikään kuin ankkuri siihen hetkeen: läsnäoloa - itsensä ja toisen huomioimista. Monet asiat rakentuvat limittäin. Kosketus nivoo niitä yhdeksi.

Illan aikana esiin nousi erilaisia tunteita. Kosketus nostatti pintaan ikäviä ja hyviä kokemuksia sekä kysymyksiä. Saadusta palautteesta oli ilo poimia ne kirjoitusten kohdat, joista huomaa että kosketus on antanut uutta pohdittavaa: miten kosketan tai haluan koskettaa toista, miten huomion kiinnittäminen kosketukseen muutti tanssin tunnelmaa tai miten kosketus antoi hyväksytyksi tulemisen tunteen.

Tänään olen kiitollinen, että sain kohdata juuri nämä ihmiset ja juuri tälla tavalla.

Tärkeitä ja merkityksellisiä hetkiä. Kiitos kaikille 💜 

Tanssin Kosketus -tanssitunnelman elementit paritanssissa

Kesäaamu mökkijärven rannalla. Järven pinta on lähes tyyni. Jostain kaukaa kuuluu metsäkoneen kolke. Muuten on hiljaista.

Viimeksi kun kirjoitin blogitekstiä vihjasin jo hieman syksyn uusista tanssiaskelista. Syksy onneksi vasta häämöttää edessäpäin ja kesä on mitä parhaimmillaan juuri nyt. Tanssin Kosketus, josta on oma osionsa tällä sivustolla, on noussut kevään ja kesän aikana vahvemmin mieleeni. Olen palannut uudestaan lukemaan tanssi- ja liiketerapian perusopintojen päättötyötäni. Siitä huokuu palava halu luoda tanssikonseptia, jossa läsnäolo ja vuorovaikutus ovat paritanssin keskiössä.

Kesä. Juuri nämä sielua ja ajatuksia hellivät hetket luonnon kauneuden keskellä ovat antaneet tilaa luovuudelle. Olen palannut takaisin itselleni tärkeiden teemojen ääreen. Tanssin Kosketus. Viimeksi pidin ko. työpajan Suurella Sydämellä -tapahtumassa Turussa ja nyt jo muutaman viikon päästä (la 25.7.) järjestän seuraavan työpajan Littoisten tanssilavalla yhteistyössä Sekahaku ry:n kanssa.

Tanssin Kosketus -työpaja on tanssitunnelman rakentamiseen keskittyvä kokonaisuus, jossa peruspilareina ovat oman kehon liike, läsnäolo ja vuorovaikutus. Haluan antaa tanssijoille paikan ja tilan, jossa tutkia tanssin merkitystä itselle ja sitä mitä paritanssi on. Littoisten lava on mitä idyllisin paikka työpajan pitämiseen. Odotan innolla, että saan aloittaa oman tanssikesän juuri Tanssin Kosketuksen parissa <3

Miia

Anna veden kannatella ja tanssin kuljettaa

Muutama viikko vierähtänyt eteenpäin. Kesäkuun helteet ja sen myötä lämmenneet järvet ovat antaneet mahdollisuuden heittäytyä veden kannattelemaksi. Olen sukeltanut ja hyppinyt laiturilta. Juonut uidessa puhdasta järvivettä. Ollut yhtä veden energian kanssa. Heittäytyminen ja hassuttelu ovat tuoneet iloa, mikä tälläkin hetkellä kuplii sisälläni vaikka istunkin koneen ääressä kirjoittamassa.

Miten hyvältä heittäytyminen tuntuikaan!

Heittätytyminen edellyttää luottamusta. Veteen hyppääminen: luottamusta että alla on tarpeeksi vettä,  uimataitoon ja siihen, että löytää tien pinnalle. Lapsuuden temmellykset ja sitä kautta syntynyt kokemus olivat kasvattaneet luottamukseni jotta näin vuosien jälkeenkin uskaltauduin heittäytymään veden kannattelemaksi.

Viimeksi kun kirjoitin, kerroin konseptista jota kehitän -  Tanssin Kosketus -seuratanssikonseptin luominen — kosketuksen ja läsnäolon merkitys paritanssissa oli tanssi- ja liiketerapia opintojeni kehitystehtävän aihe. Luin kehitystehävän, jossa loppusanoiksi olen kirjoittanut "Tanssin Kosketus -konsepti on se mitä tulen viemään eteenpäin."

Päättäväistä kirjoitusta. Tanssin Kosketus.

Nyt tanssiopetuksen kautta kokemusta kartuttaneena ja kevään antaessa tilaa unelmille, olen palannut asiaan uudestaan. Ne teemat joita itse rakastan, ja joista itse saan voimaa nivoutuvat näin yhdeksi. "Tanssin Kosketuksen lähtökohtana on tukea seuratanssia kehotietoisuuden, läsnäolon ja kosketuksen merkityksen tunnistamisen kautta." Yhdistän tanssia rakastaville tai tanssia oppimaan haluaville uudenlaisen tavan lähestyä paritanssia.

Heittäydyn tanssin pyörteisiin uudella tavalla. Minua kannattelee tanssi ja ihanat ystävät, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet tämän askeleen ottamisessa. Kiitos <3 Seuraavista askelista lisää myöhemmin mutta Turun seudulla tunnit alkavat syksyllä. <3 Ihanaa!