Tanssin juurevuus löytyi Asahin kautta

Aloitin tällä viikolla pop up Asahi -tuntien ohjaamisen eri puolilla Auranmaata. Asahia voi harjoittaa missä ja milloin vain ja kesä antaa mahtavat puitteet harjoitteen tekemiseen ulkona. Tarkoitukena on viedä Asahi harjoittelu ulos luonnon keskellä ja samalla toteuttaa lähimatkailua. Näiden pop up -tuntien lisäksi aloitan ensi viikolla Asahi-tuntien ohjaamisen Tanssiseura Sekahaku ry:n kautta. Tunnit pidetään ikään kuin lämmittelynä sen jälkeen alkaville tanssikurssille. Mielestäni Asahi tukee loistavasti tanssin harrastamista. Siksi tähän postaukseen kirjoitin vähän omasta Asahi-matkastani sekä Asahin soveltuvuudesta tanssin tueksi.

Löysin Asahin ihana sattumalta. Minua oli pyydetty ottamaan mainoskuvia Asahi-tunnista kansalaisopiston opinto-ohjelman taittoa varten. Menin sovittuun aikaan paikalla ja avasin salin oven. Vastassa oli hiljaisuus, rauhallisten liikesarjojen tuoma läsnäolo ja keskittyminen. Olin myyty. Hipsuttelin hiljaa kurssilaisten välissä ja yritin olla häiritsemättä kurssilaisia kuvaamisellani. Tuo rauha välittyi minuun ja myöhemminkin kun tuli mahdollisuus kouluttautua Asahi ohjaajaksi otin mahdollisuuden vastaan.

Vuosien aikana olen ohjannut useita Asahi -ryhmiä. Olen pitänyt näytetunteja, lyhyitä ja pidempiä kurssikokonaisuuksia. Osallistujien palautteista nousee esiin se, miten liikkeen myötä keho yhtäaikaisesti rentoutuu ja on valpas. Miten Asahin kautta harjoittaja on löytänyt kosketuksen siihen, miten hengitys kulkee ja mistä liike syntyy.

Itselleni Asahi on avannut kokonaisen maailman. Sen myötä olen saanut yhden keinon yhdistää kiinnostukseni liikeestä, hengityksestä ja läsnäolosta. 

Minulle Asahi on tuonut rauhaa ja läsnäoloa. Liikesarjojen myötä olen harjoituskerrasta toiseen oppinut uutta itsestä suhteessa tilaan, muihin läsnäolijoihin sekä liikkeeseen. Tanssiini Asahi on tuonut vahvuutta ja juurevuutta. Sovellan kehomuistini kautta asioita tanssin liikekieleen. Perusta liikkeen muodostumiselle on sama. Asahin myötä olen tullut tietoisemmaksi painopisteen asettumisesta, liikkeen voimasta ja rentoudesta. Siinä missä tunnistan liikkeen kehossani sisältä ulospäin, minun on myös helpompi olla hereillä suhteessa ympäristöön. Paritanssissa tämä auttaa viejän seuraamista ja hänen liikkeeseen vastaamista.

Tanssijalle Asahin harjoittamisen haasteena on hiljaisuus. Liikesarjat tehdään hengityksen rytmiä mukaillen omaan tahtiin. Musiikkia ei lähtökohtaisesti käytetä, sillä musiikki helposti vie mennessään ja harjoittaminen saattaa lähteä mukautumaan sen tahtiin. Asahissa jokainen keskittyy omaan harjoitukseensa ja liikkeen rytmi löytyy jokaisesta itsestään.

Asahi on yksilöharjoittelua, joten voi olla tarpeellista kysyä, miten se tukee paritanssia?  

Yksilöharjoituksesta paritanssiksi. Näkisin, että kaikessa tanssimisessa liike on hyvä löytää oman kehon kautta ja siitä soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Paritanssissa olennaista on liikkeen mukautuminen yhteiseksi liikkeeksi, jolloin tanssikokemuksesta tulee molemmille tanssijoille mieluinen. Asahi tukee liikkeen hahmottamista ja kuunteluherkkyyttä, jolloin tanssiparin kuunteleminen ja  liikkeen mukauttaminen helpottuvat.

Tule rohkeasti kokeilemaan Asahia!

MiiA

Liike, tanssi ja luottamus

Kehomme on liikkeessä joka hetki. Sydän lyö, keuhkot laajentavat rintakehämme jokaisen sisäänhengityksen myötä. Uloshengityksessä lihakset supistuvat ja keuhkot pienevät. Elimistömme perustoiminnot luovat liikettä, mikä tekee meistä ainutlaatuisen - ainutkertaisen.

Tanssissa liikkeellä on muoto. Muodon määrittävät tanssija itse - yksin tai yhdessä tanssiparin kanssa, tanssilajille ominaiset piirteet, musiikki sekä ympäristö. Seuratanssikulttuurissa tanssiympäristöinä voivat olla niin perinteinen lavatanssit, illan istujaiset, juhlat tai vaikka treenisali. Jokainen tila mahdollistaa erilaisen lähestymistavan tanssiin ja sen toteuttamiseen.

Viime viikon aikana olen ollut saanut olla läsnä erilaisissa tanssihetkissä niin lavatansseissa,  treeniynmpäristössä kuin ystävän kokemuksen myötäeläjänä. Näistä kokemuksista nousee esiin liikkeen - tanssin arvostus. Ymmärrys siitä, miten henkilökohtainen asia tanssi on. Miten tärkeä on tiedostaa, että liike on henkilökohtaista ja sen kautta on mahdollista ilmaista erilaisia tunteita, olotiloja ja ajatuksia. 

Kuluvalla viikolla kirjoitin näistä teemoista, muutaman lauseen ystäväni Facebook-postauksen alle ja nostan ne nyt laajemmin esiin tässä kirjoituksessa.

"Tanssi on henkilökohtainen kokemus, jonka seuratanssikulttuurissa olemme valmiita jakamaan tuntemattomienkin kanssa. Tämä edellyttää uskallusta asettaa itsensä toisen nähtäväksi sillä osaamisella ja persoonalla mikä siinä hetkessä on."

Tanssi on henkilökohtainen kokemus. Liike on meissä syntymähetkestä lähtien kun vedämme ensimmäisen kerran keuhkot täyteen ilmaa. Tulemme osaksi kohdun ulkopuolista maailmaa ensimmäisestä henkäyksestämme lähtien. Reagoimme ympäristöömme ja muihin ihmisiin liikkeen ja äänen kanssa. Olemme vuorovaikutuksessa ja käsityksemme itsestä ja ympäristöstä muodostuvat kun liikkumme, tarttumme kiinni ja päästämme irti. 

Tanssi on tuota samaa liikettä. Nostamme käden ylös, pyöritämme rannetta ja käsi palaa takaisin alas. Tanssikontekstiin tuotuna tuolla liikeketjulla voin koristella musiikista fraasin lopun, tuoda esiin kappaleen sanoja tai instrumentin soolo-osuuden. Liikkeen kautta nostan esiin jotain sellaista, mikä resonoi itseäni. Liike voi olla samanlainen kuin viereisellä tanssiparilla, mutta tullessaan näkyväksi minun kehostani siinä on persoonallinen signeeraus.

"Seuratanssikulttuurin pystyssä pysyminen edellyttää, että voimme tanssijoina luottaa siihen, että riitämme tanssikaveriksi sellaisena kuin olemme. Tanssitti meitä miten edistynyt tanssija tahansa.Tanssissa kohtaamme suurta uskallusta tulla nähdyksi sellaisena kuin olemme."

Tanssiessa asetan itseni liikkeen kautta näkyväksi. Miten epävarmalta sitä välillä tuntuukaan kun uusi viejä tulee hakemaan tanssimaan tai olen opettelemassa uutta tanssilajia. Epävarmuus omasta osaamisesta koputtaa olkapäällä. Siinä hetkessä tietoisesti asettaa itsensä alttiiksi epävarmuudelle ja haluaa luottaa, että tanssipari hyväksyy sen, että en välttämättä ole yhtä taitava kuin hän. Muut tanssijat tuskin asiaan kiinnittävät huomiota, mutta paritanssissa onnistumisen palaute on niin välitön suhteessa tanssipariin. Liikun väärään suuntaan, astun varpaille tai menen sekaisin omissa askelissani. Tanssipari huomaa sen heti ja virheet (jos haluamme niitä sellaiseksi kutsua) vaikuttavat myös toisen tanssikokemukseen. Punastun, nolostun ja pyydän anteeksi kömpelyyttäni. 

"Tanssitaito on paljon enemmän kuin opetellut askeleet. Se on aitoa läsnäoloa, vuorovaikutusta ja toisen ihmisen kohtaamista kunnioittavasti."

Taidokas tanssija mitataan juuri noissa epäonnistumisen hetkissä. Tilanteen päällä oleva viejä (seuraaja) rauhoittaa tanssin, antaa minun löytää oikeat askeleet ja jatkamme vasta sen jälkeen. Hyvällä tuurilla hän sanoittaa asian rohkaisevasti niin, että voin rauhassa hengähtää ja rentoutua. Askeleet, rytmi ja ilo tanssiin löytyvät. Nuo kyseiset hetket ovat avain moneen hyvään ja tanssia pidempään kannattelevaan voimaan - luottamukseen. Molemmat tanssijat voivat luottaa siihen, että se taidollinen osaaminen, mikä siinä hetkessä on, on riittävä. Kokonaisuuden kannalta ollennaisinta on luopua tavoitteista ja luoda tanssikokemus molempien taitotasoon suhteuttaen.

Onnistunut tanssikokemus rakentuu palasista, joista luottamus on yksi vahvoista pilareista. Luottamuksen myötä molemmat tanssijat voivat liikkeen kautta antaa itsensä tulla näkyväksi. Luottamuksessa molemmat tanssijat arvostavat liikettä ja ymmärtävät sen, että tanssi saattaa toiselle olla hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Luottamus rikkoutuu ja liikeen vapaus häviää, jos toinen sanoin tai teoin viestittää arvioivansa tai arvottavansa tanssikokemusta.  Tämän vuoksi käännän ajatusmaailman niin, että jokainen tanssihetki on luottamuksen osoitus. Toinen haluaa ja uskaltaa jakaa tanssihetken kanssani - siitäkin huolimatta, että aina ei askeleet mene yksiin.

MiiA

Läsnäolo paritanssissa

Tuumasta toimeen... tätä aihetta olen pyöritellyt ajatuksissani jo pitkään. Olen käännellyt ja yrittänyt lähestyä aihetta eri kulmista. Saippuan tavoin se lipeää kädestä enkä saa siihen kunnon otetta.

Kirjoitan läsnäolosta paritanssin näkökulmasta, mutta avaan läsnäolon taitoa ensin yksilön kokemuksena.

Mitä läsnäolo on? Miltä läsnäolo tuntuu?

Tietoisen läsnäolon harjoittamisen juuret ovat budhalaisessa filosofiassa. Tietoisen läsnäolon harjoittamisessa ei ole kyse uskonnosta tai hengellisyyden harjoittamisesta vaan hetkeen asettumisesta. Läsnäolon harjoittamisella astutaan pois aistitulvasta. Annetaan mielen rauhoittua käsillä olevaan hetkeen.

Läsnäolosta paritanssista puhutaan eri yhteyksissä - sosiaalitanssi-illoissa, tanssiharjoituksissa, ohjaajien ja opettajien keskuudessa. Tietoisen läsnäolon taidon harjoittaminen on kiinni ajassa jossa elämme. Arjen hektisyys, nopea syklisyys ja tehokkuustavoitteet vievät helposti mennessään. Teemme asioita ulkoapäin asetettujen tavoitteiden ja odotusten kautta. Olemme ehkä jopa niin tottuneet oravanpyörämäiseen eteenäpäin soljuvaan rytmiin, että siitä irrottautuminen voi olla vaikeaa. Emme välttämättä edes tiedosta olevamme osa pyörivää ratasta.

Mitä tekemistä arjen oravanpyörällä on paritanssin kanssa? Miksi läsnäolo- hössötys on tarvinnut sotkea mukaan paritanssiin? Nämä ovat kysymyksiä, joita kuka tahansa saattaa esittää tässä yhteydessä. Koen, että läsnäolo on avain tanssikokemuksen syventämiseen. Läsnäolo on yhtälailla olotila, jolla on valmis kohtaamaan toisen ihmisen, mutta se on myös ajatusmaailma ja tapa elää. 

Läsnäoloon eli tietoiseen olemiseen liittyy kyseisen hetken hyväksyminen. Kulloinenkin hetki on arvokas juuri sellaisena kuin se on, ilman että sitä pyrkii muuttamaan. Elämä jatkuu vaikka minä pysähdyn. Olen pieni osa kokonaisuutta. Paritanssikenttään tämän ajatusmaailman sulauttaminen tuo armollisuutta. Läsnäolo on sen hyväksymistä, että tanssi ei ole ennaltaan määrätty askelten kokonaisuus vaan sen on siinä hetkessä muotoutuva prosessi. Viejä ehdottaa askeleet, suunnat ja muodon tanssille, johon seuraaja vastaa omalla liikkeellään. Viejä on läsnä seuraajan herkyydelle. Kun molemmat kuuntelevat toisiaan, haluamatta muuttaa toisen tapaa vastata ja olla vuorovaikutuksessa, syntyy yhteinen tanssikokemus.

Haasteen paritanssin ja läsnäolon yhdistämisessä tekee se, että tanssi on opeteltava taito. Tanssi rakentuu yleensä musiikin (voidaan tanssia myös ilman musiikkia), ennalta määriteltyjen askellustapojen ja viennin ja seuraamisen palasista. Tanssitaidon oppimiseen tarvitsemme aikaa ja  harjoittelua. Taidon kehittymisessä tavoitteiden asettelulla, niiden saavuttamisella ja palautteen saamisella on merkitystä taidon kehittymisen kannalta. Läsnäolon myötä riisumme tanssihetkestä pois odotukset ja tavoitteet. Tanssijan tulee ikään kuin heittäytyä tuntemattomaan. Molempien tanssijoiden tulee luottaa siihen, että yhdessä otetuissa askeleissa ja toisen kuuntelemisessa on kaikki.

Miltä läsnäolo tuntuu? Se tuntuu hetkeltä, joka on siinä. Niiltä tunteilta ja tuntemuksilta, joita kehossa on siinä hetkessä. Läsnäolo on hetki ja jokainen hetki on uusi. 

MiiA <3

Pala kerrallaan luomassa uutta

Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut pieniäsuuria asioita, jotka ovat saaneet rattaat pyörimään uudella sykkeellä.

Kevät on viime vuosina ollut vanhan päättymisen ja uuden alun aikaa. Tanssi- ja liiketerapian perusopintojen päättymisestä on kohta kaksi vuotta ja seuratanssiperusohjaaja koulutuksestakin on jo kulunut vuosi. Niin sitä usein kuuluu sanottavan, että aika kuluu kuin siivillä, ja pätee se tässäkin asiassa.

Kuluneet kaksi vuotta ovat syventäneet matkaani tanssin, liikkeen, kosketuksen ja läsnäolon maailmaan. Huh, mikä pohjaton aarreaitta on avautunut näiden teemojen kautta. Janoan lisää. Innostus kuljettaa eteenpäin. Vastaanotan uusia asioita sitä mukaan, kun ne tulevat eteeni. Vahvistan sisäistä ymmärrystäni. Sisällä polttaa suuri halu jakaa asioita eteenpäin, kun niitä on ensin pureksinut, pohtinut ja kokenut. 

Viime keväästä eteenpäin olen saanut ohjata seuratanssitunteja sekä Tanssiseura Sekahaku ry:ssä kuin Auranlaakson kansalaisopistossa. Työ tanssin parissa on ollut suurin opettajani ja asiakkailta saamani palautteen, keskustelujen ja kokemusten kautta olen pienin askelin rakentanut tuntirakennetta ja sisältöä niin, että niissä näkyy intohimoni tanssiin, parin kuuntelemiseen ja jokaisen oman sisäisen tanssin vahvistamiseen. Olen saanut hyödyntää kokemustani sekä lähestyä tanssinopetusta oman näköisellä tavallani. Olen näistä mahdollisuuksista äärimmäisen kiitollinen!

Viime viikkojen postailuni sosiaalisessa mediassa siitä, että edessä on uusia polkuja, joita olen lähtenyt kulkemaan. Mystistä, eikö vain? Tämän kevään pieniensuurien valintojen hetket ovat tapahtuneet ajassa, jossa on ollut tilaa (tästä voisi kirjoittaa oman juttunsa). Niissä hetkissä ympärillä olevien ihmisten usko, kannustus ja mahdollisuudet ovat avanneet uusia reittejä, joihin olen viime vuosien aikana keräämäni luottamuksen kautta uskaltanut heittäytyä. Samalla ne sanat, lauseet ja kannustukset - jopa vuosia aikaisemmin ovat saaneet uuden merkityksen. Niin ne siemenet vain lähtevät itämään kun aika ja paikka ovat otolliset. Kiitokset teille sydämellä rinnallani kulkeneet, ja teille jotka olette pysähtyneet kanssani hetkiin, joilla on ollut suunnaton voima <3

Mitä tämä rohkeus on sitten saanut aikaan? Sisäisesti paljon. Sisältäpäin kupliva rohkeus, innostus ja halu heijastuvat uusina suunnitelmina Tanssin Kosketus® - konseptin kanssa. Tämän lisäksi Asahi Health ohjaukset pop up- tyyppisesti kesän aikana eri puolilla Auranmaata ja Turun lähiseutua ovat suunnittelmissa. Verkot on heitetty veteen. Katsotaan mitä tapahtuu. Kerron heti lisää kun tiedän. 

Kirjoittaminen, toinen lapsuudesta asti mukana kulkeneista intohimoista on nostanut vahvemmin itseään esiin. Kirjoitan jatkossa lisää ajatuksiani tanssista, kosketuksesta, läsnäolosta ja kehollisuudesta. Runoja ja mietelmiä unohtamatta. Vapautunut aika on antanut tilaa luovuudelle, myös kirjoittamisen muodossa. 

Kevätauringon saattelemana

MiiA

Myönteinen, läsnäoleva kosketus 

Satuhieronta™ - tunnit

Tanssin Kosketus™ - teemapäivät -kurssit

Hyvinvointipalvelu Läsnäolon Hetki

Kohtaan tanssissa sinut ja itseni

Tätä tekstiä olen raapustellut pitkin kesää: aloittanut, lopettanut, jatkanut ja taas aloittanut. Nyt tuntuu, että on aika viimeistellä tämä kirjoitus. Kesä on vaihtumassa lämpöiseen syksyyn. Tanssilavoilla on kohdattu vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Osa lavoista sulkee pian ovensa ja kutsuu tanssijat mukaan ensi kesänä, kun taas toisaalla puitteet mahdollistavat tunnelmallisten syystanssien järjestämisen. Olemme taitekohdassa.

Kesälavat ovat ehkä innostaneet oppimaan uutta ja tanssikurssit kutkuttavat mieliä ja uuden oppimisen halu ja ilo ovat käsin kosketeltavissa. Aina voi oppia jotain uutta, nauttia omasta kehosta, ilmaisusta ja tanssiparin kanssa yhdessä luodusta hetkestä. Tanssi on niin ihanaa!! Tämä on se tanssin perusajatus mihin on hyvä palata välillä ajatuksen kanssa: tanssin ilo! Mitä se on? Mitä se minulle merkitsee ja miten se minussa ilmenee.

Palaan vielä siihen keskikesän lämpöön ja tanssi-iltaan, mikä sai minut silloin aloittamaan kirjoittamisen...

Lämpö jatkuu pitkälle iltaan ja järvien vedet heijastavat taivaan sineä.

Eilinen tanssi-ilta oli puitteiltaan mitä parhain. Aurinko paistoi taivaalta matkatessa kohti kesälavan kutsua. Vehreys on kaikkialla ja se kesäidylli - järven ranta, otti vastaan laineiden keveän liplatuksen.
Portilla tanssijärjestäjät toivottivat tervetulleeksi johon mielellään vastaa ilolla takaisin. Pientä kutkutusta vatsanpohjassa kun kävelen kohti tanssilattiaa. Ulkoterassille on kerääntynyt ihmisiä juttelemaan, vilvoittelemaan ja viihtymään. Hyvä tunnelma kuplii itseenikin.

Miesten haku on käynnissä. Tuttuja tulee vastaan ja moikataan ohi mennen. Pääsen tanssimaan ja nautin musiikista ja tanssista. Ilta on osoittautumassa juuri sellaiseksi jota tanssi-ilta parhaimmillaan on: rentoa, tunnelmallista, iloa ja keveyttä. Kunnes. Kunnes minua tulee hakemaan aivan uusi kasvo.

Ensimmäinen tahti menee tunnustellen ja vähän tutustuen. Tanssi on mukavaa ja hänen kanssaan on kiva tanssia. Keskustelun lomassa käy ilmi, että hän on hieman epävarma osaamisestaan. Pysyykö tahdissa ja miten askeleet sujuvat. Rohkaisen nauttimaan tanssista. Itselleni kun tunne on tärkeämpi kuin pilkulleen osuvat askeleet. Hän vähän rentoutuu ja itsellänikin on mukava tanssia. Tanssin lomassa käy ilmi, että osittain epävarmuus johtuu edellisen tahtiparin aikana saamasta palautteesta. Seuraaja oli antanut palautetta askelten pituudesta ja tahdissa pysymisestä...

Tuo kirjoitus ja tuo hetki palauttaa itseni pohjimmaisen kysymyksen äärelle: mitä tanssi on? Kysymys on niin suuri, ettei yksiselitteistä vastausta ole mahdollista antaa. Tanssi on niin henkilökohtainen asia, että sen merkityksetkin ovat hyvin yksilölliset. Tanssilava ympäristössä varmasti jokainen on tullut viihtymään ja nauttimaan tunnelmasta, tanssista ja musiikista. Kukin omalla tavallaan ja eri asioita arvostaen ja painottaen.

Se mikä tuossa ja tuon kaltaisissa tilanteissa mielestäni puuttuu on toisen ihmisen kohtaaminen. Ymmärrys siitä, miten henkilökohtaisen ja herkän asian äärellä olemme, kun tanssimme toisen ihmisen kanssa. Tanssissa päästämme toisen ihmisen hyvin lähelle itseämme. Lähemmäksi mitä tavallisesti vieraan ihmisen päästäisimme. Tanssiotteen kautta luomme yhteyden toiseen ihmiseen, ja sen kautta välitämme tietoa ja vastaanotamme sitä. Kohtaamme toisen ilman sanoja, kehon kieltä ja tanssilajille tunnusomaisen askeltapaa käyttäen. Kohtaamme tanssin kautta niin tanssiparin kuin itsemmekin.

Kaikkien tanssijoiden kanssa ei tanssi tunnu samalta, olemmehan jokainen omanlaisiamme. Ymmärrys siitä, että jokaisella oma tanssitapa ja sitä kautta kehonkieli ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Tämän vuoksi tanssilattialla on hyvä kohdata toinen ihminen kunnioituksella ja arvostaen. Iloiten siitä, että hän on löytänyt tanssin ja haluaa sitä harrastaa. Huolimatta hänen tai minun tanssiosaamisesta, voimme tanssia nämä kappaleet ja iloita tanssimisesta. Uskon, että tämä avoimuus, hyväksyntä ja tanssin ilo kutsuvat uusia harrastajia mukaan. Otamme parketilla jokaisen vastaan sellaisena kuin hän on. Mukaan mahtuvat kaikkia <3

Valmistuin tanssi-ja liiketerapeuttiseksi ohjaajaksi kesäkuussa 2017.

Tein opintoihin liittyvän kehitystehtävän Tanssin Kosketus - nimisen konseptin luomisesta. Kehitystehtävässä pohdin seuratanssia läsnäolon, kehollisuuden ja kosketuksen kautta.

Täältä voit lukea kehitystehtäväni.

Tanssin iloa <3

Miia

Kyynelten virta

Kyyneleet. Kertomus ilosta, surusta, pettymyksestä tai onnesta. Kyyneleet ovat tarina elettyä elämää, tunnetta ja rakkautta.
Kyyneleet ovat kosketus - jokin sisälläni kosketti minua ja nyt se kosketus on lämmin suolainen vesivana poskillani.

Kyyneleet - heikkous vai vahvuus?
Miten vaikea on antaa niiden näkyä.
Poskilla näkyvät kyyneleet osoittavat luottamusta. Annan niiden näkyä, luotan että saan olla se joka olen. Luotan ettet halveksi, pety tai kiusaa. Luotan ettet käännä selkääsi pois. Poskilleni juurtunut vana osoittaa että olen auki, haavoittuvainen ja elossa. Luotan, että hyväksyt ja otat vastaan minut tällaisena. Luotan, että riitän silloinkin kun en ole vahva ja hymyileväinen. Luotan, että saan olla edessasi niiden tunteiden ja eletyn elämän kera, minkä kohtaat katsoessasi itkuisiin silmiini ja suttuiseen ripsiväriini poskillani. Kyyneleet.

Otat syliin. Halaat. Kosketat. Hengitän.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.

***

Se, että näyttää omat tunteensa.
Hyväksyy elämän mutkittelevat polut ja
ylämäkien tuskan.
Mahdollistaa ja antaa tilaa myös toiselle olla keskeneräinen omalla polullaan. Olla sellainen kun on. ❤

Kiitos. Kiitos. Kiitos.